Olen harrastanut polkujuoksua nyt pari vuotta. Aloitin lajin koska se on mielestäni paras juoksumuoto koko kropalle. Alusta on asfalttia pehmeämpää, mikä säästää kehoa. Korkeuserot ja epätasainen alusta vaativat koko kroppaa tekemään töitä sekä kehittävät tasapainoa, hapenottokykyä, kehonhallintaa, lihaskuntoa ja kestävyyttä. Juoksutreeni saa uutta vaihtelua ja keho uusia ärsykkeitä. Juoksuvauhdilla ei minulle ole niin merkitystä. Juostessa keskityn maaston haasteisiin ja luontoon – ajatukset pääsevät irti arjen pyörteistä. Maasto vie mennessään, helpommilla osuuksilla mennään kovempaa, vaikeammat paikat otetaan varovasti ja jyrkät mäet voi kävellä.

Pimeässä metsässä polkujuoksun perusvarusteisiin kuuluu: kartta, GPS-kello tai puhelin (joka ei simahda kylmästä kuten minun iPhone), jossa on maastonavigointisovellus. Näiden apuvälineiden käyttö pitää siis hallita ennen pimeään metsään menoa ja parhainta ne on opetella valoisaan aikaa tutussa maastossa. Polkujuoksu jää monilla vähemmälle jos sää on huono ja hämärä tulee aikaisin illalla. Tähän ratkaisuna siis poluille otsalampun kanssa. Edellä mainittujen lisäksi 1-2 tunnin lenkille voisi ottaa mukaan kaverin tai useamman. Moni pitää poluilla mukana myös juoksureppua johon mahtuu hyvin matkaan: energiageelit, vettä, kevyt takki ja ensiaputarvikkeet. Joskus apu voi olla kaukana kun sattuu tapaturma. Silloin omalle avaruushuovalle ja sidetarvikkeille on käyttöä.

paloheina-1

Sami järjesti mukavan ”yöjuoksun” KPK 24/7 Facebook ryhmän synttäreillä Helsingin Paloheinässä. Meitä oli kasassa noin 20 hengen porukka. Osa oli juossut poluilla enemmänkin ja toiset taas olivat ensimmäistä kertaa mukana. Ryhmässä lähdettiin ja vauhti pidettiin sellaisena, että ketään ei jätetä metsään. Sami johti porukkaa, koska tunsi maaston hyvin pimeässäkin. Viimeisenä oli myöskin henkilö, joka tunsi maaston jottei kukaan jää porukasta.

Pimeällä joutuu todella keskittymään juoksemiseen, koska maastoa näkyy vain lampun valokeilan verran kerrallaan. Minun otsalamppuni on teholtaan 1000 lumen, joka on teholtaan keskinkertainen. Huippu lamput ovat jopa 3000 lumen ja 100-200 lumen lamppuja saa jo muutamalla kympillä. Paloheinän ja Keskuspuiston maastot ovat minulle hyvin tuttuja, mutta pimeässä tuttukin polku näyttää aivan vieraalta. Olikin siis todella mukava juosta porukassa, kun joku muu hoiti suunnistuksen niin pääsi itse nauttimaan pelkästään juoksemisesta. Pimeällä reitillä pysyminen vaatii keskittymistä, sillä hyvin äkkiä et tiedä missä olet.

Lamppulenkkeily tarjoaa uutta seikkailua jo kotinurkilla – siitä vain nauttimaan polkujuoksun huumasta aluksi tutulla reitillä! Nauti rasituksesta, luonnosta, maisemista ja raikkaasta ilmasta. Juokse fiiliksen mukaan ja innostu uusista haasteista!

Postauksen yökuvista kiitos Samuli Pahkala & GoPro kamera

Pimeällä on hyvä olla tarkkana mihin astuu, sillä voit löytää jopa ”aarteen”.

kakka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s