Hypotyreoosi – minun tarinani

Minun tarinani alkaa vuodesta 1997 esikoiseni syntymän jälkeen. Pienen lapsen kanssa väsytti, vaikka lapsi oli kiltti ja nukkui hyvin. Palasin äitiyslomalta takaisin työelämään 1998 tekemään lyhennettyä 50% työaikaa. Tuntui että kaikki puhti meni pelkästä arjesta selviytymiseen. Ajattelinkin että kaikki muutkin äidit ovat näin väsyneitä ja pystyvät jopa nukkumaan istualtaan toimistotuolissa jossa on pyörät alla.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on siitä petollinen sairaus, että joka vaivalle ja oireelle löytyy aina joku muu ”looginen” selitys. Myös ympäristö tottuu hiljalleen niihin ulkomuodon ja käytöksen muutoksiin, joita sairaus tuo tullessaan. Ohentuneista  ja kuivista hiuksista syytin pitkää imetysaikaa. Iho oli kuiva ja pidin sitäkin normaalina. Minua palelsi sekä kesällä että talvella. 1999 alkuvuodesta heräsin öisin siihen etten hengittänyt. Minulle oli siis tullut uniapnea. Hakeuduin työpaikkani HYKS työterveyshuoltoon yöllisten hengityskatkosten takia. Työterveyshuollossa otettiin peruslabrat (ei kilpirauhasarvoja) ja sain lähetteen Meilahden keuhko pkl. Loppu diagnoosi sieltä oli hyperventilaatio (suomeksi liikahengitys). Tilannehan oli yöllinen hypoventilaatio (suomeksi vähentynyt keuhkotuuletus) – miten voi diagnoosit mennä näin pieleen, että hengityskatkokset luokitellaan epätavallisen nopeaksi hengitykseksi?

Elämässäni tuli suuri muutos 1999 heinäkuussa. Muutimme mieheni työn vuoksi koko perhe Itävaltaan Wieniin kahdeksi vuodeksi. Sairaus oli edennyt hoitamattomana jo todella pitkälle. Elämäni helpottui, sillä 2,5 vuotias tytär oli päivät paikallisessa päiväkodissa, jotta hän oppisi saksan kielen ja saisi ikäisiään ystäviä. Mies oli päivät töissä ja työmatkoilla ympäri Eurooppaa. Minun tehtäväni kotiäitinä oli erittäin helppo – käydä kaupassa ja huolehtia lapsesta joka oli päivisin hoidossa. Kuntoni oli niin huono, etten meinannut selvitä näistä vähäisistäkään tehtävistä. 32-vuotiaana hankin mm. ostoskärryn (siis sellaisen jota mummotkin käyttää), jotta jaksoin tuoda ostokset lähikaupasta kotiin. Erilaisia outoja oireita ummetuksesta, kuulonalenemaan ja puhevaikeuksiin oli yli toistakymmentä. Kuivaa ihoa lähti todella paljon kun riisuin vaatteet päältäni. Kyllästyin päivittäin pesemään villakankaisia suoriahousujani, joten näppäränä keksin että imuroin ne kuolleesta ihosta. Jälkeen päin olen voinut nauraa näille ”mummokärry” kauppamatkoille sekä vaatteiden imuroinnille. Ainoa oire jota minulle ei tullut oli painon nousu. Ruokahalut olivat kadonneet täysin ja söin tuskin mitään. Alla olevassa kuvassa olen jo todella sairas – omasta mielestäni sitä ei huomaa minusta ulkoisesti. Viikko kuvan ottamisen jälkeen sairastuin influenssaan joka vei minut niin huonoon kuntoon, että kotiimme Wienissä kutsuttiin päivystävä lääkäri. Flunssan piikkiin meni sekin lääkärikäynti. Olin aivan varma että minulla on syöpä. Koko keho oli kosketusarka ja vointi todella uupunut.

Hakeuduin uudestaan lääkäriin. Nyt sain lähetteen laboratoriotutkimuksiin sekä mammografiaan. Vihdoinkin joku ymmärsi tutkia kilpirauhasarvot. Olin siis hakeutunut lääkäriin useita kertoja vuosien 1998-1999 välillä, mutta kukaan ei koskaan hoksannut tutkia kilpirauhasarvoja. Vaikka olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen niin olin jo niin sairas etten enää ymmärtänyt tilaani. Minulla oli syvä hypotyreoosi TSH 284. Sain lähetteen Wienin yliopistolliseen keskussairaalaan hoitojen aloittamiseksi.

Mammografia oli onneksi normaali – ei rintasyöpää.

Poliklinikalla jonotin aulassa karvaisten naisten, erittäin obeesien ja muiden kaltaisteni kanssa,  joilla oli aineenvaihduntasairaus. Pääsin vastaanotolle ja paikalle kutsuttiin sitten pian muitakin lääkäreitä ja opiskelijoita ihmettelemään kuinka jonkun hypotyreoosi on voinut edetä näin pitkälle. Minulla todettiin autoimmuunityreoidiitti, jonka olin todennäköisesti saanut 1996 raskauden jälkeen. Kilpirauhaseni oli täysin tuhoutunut eikä toipuisi siitä ikinä.

Tutkimusten jälkeen aloitettiin Thyroxin lääkitys aluksi pienillä annoksilla. Osaan kuvitella miltä autosta tuntuu talvipakkasella kun sitä kylmäkäynnistetään. Elimistöäni heräteltiin horroksesta Thyroxin lääkityksen avulla. Muistan kun ruokakaupassa sain niin voimakkaita sydämen rytmihäiriöitä, että pitelin kiinni ostoskärryistä ja tunnustelin ranteesta kuinka pulssini laukkasi kovaan tahtiin. Näitä rytmihäiriöitä tuli vielä muutamia viikkoja lääkityksen aloituksen jälkeen.

Tämä kuva on otettu kesällä 2000 puoli vuotta sairauden toteamisen jälkeen. Vointini oli jo hyvä. Kasvojen piirteet ovat tulleet esille ja turvotukset hävinneet kasvoista sekä vartalosta. Tämän jälkeen meni kuitenkin vuoteen 2001 asti ennen kuin kilpirauhasarvot alkoivat pysyä viitearvoissa.

Näin syvä hypotyreoosi minkä minä sairastin olisi voinut jättää pysyviä jälkiä kehooni ja aiheuttaa mm. lapsettomuutta. Elimistöni kuitenkin palautui rasituksesta vuosien mittaan ja seuraava lapsi syntyi suunnitellusti 2003 keväällä. Raskausaika sujui ongelmitta. Kilpirauhasarvoja seurattiin tehostetusti ja ne pysyivät hyvin viitearvoissa.

Voiko kilpirauhasen vajaatoimintaan kuolla? No kyllä voi, vaikka se länsimaisessa yhteiskunnassa on erittäin harvinaista – eikä minun tapauksessa oltu kaukana siitä. Toivon ettei kukaan joudu näin huonoon kuntoon kuin minä hypotyreoosissa. Toivon myöskin, että potilaan oireet otetaan todesta.

Joku voi miettiä mitä minulle nykyään kuuluu? Minulle kuuluu hyvää kuten blogistani voit lukea. Vaikka kilpirauhaseni ei toimi voin silti elää normaalia ja aktiivista elämää.