Päivät on ulkoiltu ahkerasti. Hotellin parvekkeelta näkee kun lumikissa ahkeroi laskettelurinteen alastuloa takaisin kylään. Kylässä on kolme kondoliasemaa ja matka rinteisiin kestää kondolilla noin 20 min.
Heti Ischgl kylän edestä lähtee laaksoa pitkin ladut. Ladut ovat hyväkuntoiset ja latukoneella ajetut. Hiihtoladun reunassa kulkee talvivaellus reitti pitkin joenuomaa. Hiihtoreitin varrella on kivoja penkkejä, joille voi levähtää syömään eväitä ja ottamaan aurinkoa.
Metsän siimeksessä hiihtäessä näkee kauniita vuoristopuroja. Näillä metsälatujen reunoilla kävelevät myös patikoijat, jotka olivat menossa syvemmälle metsään merkityille vaelluspoluille.
Ulkoilun lisäksi alppikylässä oli aika päheät ostosmahdollisuudet. Kuvassa Bamboon puiset sukset alkuhinta 2950€, Naisten kristallein koristeltu Bogner laskettelukypärä paikallisessa Intersportissa 3500€, Bogner naisten laskettelutakki 2499€. Jos vaatepuoli on kunnossa niin sitten täältä löytyy vielä kivoja koruliikkeitä, joissa saa varmasti rahansa menemään. Minulla on mennyt rahaa vain ruokaan ja ostin pari pientä tuliaista.
Hotellihuoneen sänky oli ihanasti pedattu – kaksi sydäntä. Hotellin alakerrassa on kiva saunaosasto jossa on: höyrysauna, infrapunasauna ja suomalainen sauna. Pienoinen yllätys oli, että saunaosasto on miehille ja naisille yhteinen ”sekanakusauna” pesutiloineen. Ehkä me suomalaiset ollaa hieman ahdasmielisiä kun meillä on hotelleissa miesten ja naisten saunat erikseen?
Tietenkin täällä pitää syödä paikallista Wiener schnitzeliä kera puolukkahillon.
Tässä erään päivän lounas. Ei ehkä niin terveellinen mutta ainakin oli hyvää. Itävaltalainen pannukakku eli Kaiserschmarren. Paloiteltua pannukakkua, jonka päälle on siroteltu tomusokeria. Lisäksi tarjoillaan kulhollinen kirpeää hilloa.
Jotta säilyy balanssi syömisen ja liikunnan välillä pitää haastaa itsensä kiipeämään vuorelle (kahdesti tällä reissulla on kiivetty murtsikoilla yli 2000 m korkeuteen). Tässä skintec sukset on hitaasti mutta varmasti etenemässä kohti vuoren huippua 2040 m korkeuteen. Latu alkoi Itävallan puolelta Wirl nimisestä kylästä. Reitille tuli pituutta 19 km ja nousumetrejä 405 m kun hiihdimme Sveitsin puolelle Silveretta Stauseen rannalle. Nousu ylös oli hidas ja hikinen. Eräs nuori nainen hiihti ylämäkeä pelkissä urheilurintaliiveissä. Alastulo oli nopeaa, mutta ei suinkaan helppoa. Reitin loppu oli jälleen kerran laskettelurinteen reunaa, jota piti tulla alas murtomaahiihtosuksilla. Jalat oli maitohapoilla siitä auraamisesta.
Rooslife 