Täällä sitä ollaan Joulupukin, shamaanien ja joiun maassa eli Levillä.

Kuvassa Levin tunturipaljakka, joka on tuo metsärajan yläpuolelle nouseva tunturin lakialue. Suurin osa täällä liikkuu talvella laskettelusuksilla, mutta kyllä täällä voi yhtä hyvin myös kävellä. Hankikanto on hyvä ja tulee kuntoilua kun kiipeää mäkiä ylös ja alas. Levitunturin huipulta avautuu upea näkymä kaikkiin ilmansuuntiin, ympäröiviin metsiin, järviin ja erämaahan.

Aivan upeat lapin kelopuut. Luonnonkeloa on pystyssä enää vähäisiä määriä, sillä sitä on kaadettu voimakkaasti 15-20 vuotta sitten tunturimökkien rakentamiseen. Tunturien ankarissa oloissa kasvaa karua kauneutta.

Päivän lepohetki auringossa filtin alla. Aika vahvaa minttusuklaa kaakaota oli myynnissä ravintolassa. Yksi kaakao oli aivan riittävä määrä.

Tämän tykkylumen peittämän puun olen kuvannut 2016 pääsiäisenä Levillä

Kuusia kuorruttava tykkylumikerros saa hiihtäjän huokailemaan ihastuksesta. Metsänomistajat eivät ole yhtä innoissaan kun painava lumikerros katkoo puista oksia sekä latvan. Joinakin vuosina hiihtolatuja on jouduttu sulkemaan, kun tykkylumi on kaatanut puita laduille.

Lensimme Norwegianin lennolla Leville perjantai aamusta ja jo iltapäivällä kävin hiihtämässä 14 km lenkin perinteisellä tyylillä. Pidempi lenkki ei oikein innostanut matkaväsymyksestä johtuen – olin herännyt aamulla 5.30 matkaan.

Taukopaikalla oli turistien iloksi kota. Porojen aitauksia oli tuolla kodan takana. Lauantaina tulikin sitten hiihdettyä hieman pidempi lenkki 16 km. Olin ostanut kiskurihintaisen Levin latukartan hintaan 10€. Miten minulla tuo suuntavaisto niin pettääkin, sillä olin hiihtänyt ihan eri latua kuin luulin, mutta olin kuitenkin löytänyt sinne minne pitikin. Tämän voisi varmaan kiteyttää sanoin, että tärkeintä ei ole matka vaan päämäärä.

Tämä kuvassa näkyvä poroherra on tottunut olemaan turistien kuvattavana. Kuinka monen kameran kuviin hän onkaan päätynyt :). Loma oli oikein onnistunut. Suunnittelimme että ensi vuonna olisimme pidemmän pätkän juuri tässä pääsiäisen aikoihin Levillä. Keväällä lapissa ei ole liian kylmää, mutta lumitilanne on kuitenkin vielä hyvä hiihtämiseen. Laitoin myös säästöön sen kiskurihintaisen latukartan myöhempää käyttöä varten.

Viimeisenä päivänä sunnuntaina kävin hiihtämässä 19 km kauniissa säässä ja haikein mielin, kun loma on loppumassa. Onneksi vielä tiistai on lomaa töistä, niin tulee pehmeämpi paluu arkeen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s