Kesäloman aluksi pidin aktiiviloman, joka nollasi pään erittäin tehokkaasti. Kirjoitan nyt Nuorgamin polkupyörämatkasta päiväkirjamuodossa ja joskus myöhemmin postauksen, jossa kerron fiiliksistä matkan jälkeen ja miten elimistö tästä toipui.

Ajoimme joka päivä kelistä huolimatta ja keskimäärin 100 km/päivässä. Meillä ei ollut huoltojoukkoja mukana vaan kaikki hoidettiin itse ja kuljetettiin mukana. Suomessa kesäkin on valitettavasti sellainen, että täytyy varustautua talvimakuupussilla ja merinovillaisella alusasulla kun lähtee retkeilemään, joten tavaraa oli melkoinen määrä.

Ystäväni Maarit houkutteli ennen joulua minut tälle matkalle mukaan. Keväällä muutaman kerran suunniteltiin reittejä ja mukaan lähteviä tavaroita. Itseäni tai Maaritin jaksamista matkalla en epäillyt hetkeäkään. Eniten meitä molempia mietitytti, että pyörät toimivat moitteettomasti. Pidemmittä puheitta nyt matkaan …

 

25.6.2017 Valkeakoski – Iittala – Valkeakoski 55km

Ajettiin tietä: 130

Minun polkupyöräni oli ajettu Helsingistä – Valkeakoskelle jo aiemmin,  sillä halusin viettää juhannusta Valkeakosken mökillä perheen ja vieraiden kanssa koko viikonlopun. Juhannuspäivänä 25.6 Maarit oli lähtenyt polkemaan Helsingistä varhain aamulla kohti Valkeakoskea. Sovittiin että hän laittaa viestin kun on Hämeenlinnassa, niin minä lähden polkemaan häntä vastaan. Tavattiin Iittalan kohdalla, josta jatkettiin yhdessä matkaa meidän mökille.  Olimme yötä kesäpaikallamme tien 310 läheisyydessä, josta lähdimme maanantaina yhdessä ajamaan kohti pohjoista.

 

26.6.2017 Valkeakoski – Kangasala – Orivesi – Mänttä 114 km

Ajettiin tietä: 310 -> 3400 -> 3403 -> E63 -> 58 ja ajopäivä 2

26.6 aamulla kesäpaikan pihalla lähdössä matkaan. Kelloon (Suunto) vielä asetukset kohdalleen, jotta jää GPS-jälki muistoksi matkasta.

 

Toinen ajopäivä olikin sitten mallia ”luulot pois”. Aamulla kesäpaikan pihasta lähtiessä jo ropisi vettä ja matkaan lähdettiin täysissä sadevarusteissa. Sade oli onneksi ajoittaista ja kuiviakin jaksoja päivälle tuli mukavasti.

Tien 58 Orivesi – Mänttä väliltä voisin nimetä yhdeksi kamalimmaksi paikaksi Suomessa ajaa pyörällä:

  1. ei piennarta
  2. tien varressa on saha, joten tukkirekkoja porhalsi ohitse tiuhaan tahtiin
  3. ylämäki – alamäki – ylämäki … Sen verran jyrkällä profiililla olevaa mäkeä, että pienetkin vaihteet pyörässä tulivat käyttöön
  4. erittäin vilkas liikenne

Lähestyimme Mänttää ja pysähdyimme pyörätiellä tiedustelemaan paikalliselta rouvalta missä Mäntässä voisi yöpyä. Rouvan suosittelema Hotelli Alexander Mäntän keskustassa oli oikein viehättävä paikka. Samassa talossa toimii: sisustusliike, pieni hotelli ja kahvila. Henkilökunta oli kovin ystävällistä ja avuliasta. Pyörät saimme tuoda hotellin käytävälle yöksi suojaan. Ajopäivän kruunasi alakerran kahvilassa nautittu herkullinen uuniperuna annos.

27.6.2017 Mänttä – Keuruu – Karstula 118 km tie

Ajettiin tietä 58 ja ajopäivä 3

Vilkas liikenne ja mutkamäet jatkuvat. Lisäksi ajoittain tuli aika voimakkaitakin sadekuuroja – ei onneksi sentään ukkostanut. Tuossa alla olevassa kuvassa taitaa olla menossa päivän kolmas sukkien vaihto. Minulla oli pyöräilytrikoiden päällä tekninen sadetakki sekä sadehousut. Kengät oli suojattu muovilla. Kun vettä tuli pidemmän aikaa kastuivat housut, mutta onneksi takki pysyi kuivana. Housujen kastuminen ei sinäänsä haitannut, sillä ilma oli lämmin ja tuuli kuivasi housut nopeasti. Kengät sen sijaan olivat lipimärät. En ollut ennen noilla kengillä ajanut näin pitkään sateessa ja nyt huomasin, että pohjista tuli vesi sisään klossien kohdalta.

Tuntui että netistä on turha googlettaa majoitusvaihtoehtoja, sillä moni paikka oli lopettanut toimintansa vaikka sivut vielä löytyvät netistä. Karstulan kuntakin mainosti, että majoitusvaihtoehdot ovat monipuoliset – no ei kyllä olleet. Tullessamme Karstulaan huomasimme, että paikallinen hotelli oli lopettanut. Menimme S-marketin oven eteen kyselemään paikallisilta vinkkejä majoituksesta. Ystävällinen rouva neuvoi meille, että ainoa paikka yöpyä on Matkailualue Wanhat Wehkeet. Koska paikka on keskustan ulkopuolella, niin soitimme sinne ensin, että onko heillä mitään majoitusta tarjota. Onneksi löytyi yksi vapaa mökki ja rouva lähti fillarilla näyttämään meille suuntaa mistä löydämme perille. Matkailualue ja automuseo Wanhat Wehkeet alueella on: pienhotelli, mökkejä (vaatimaton) ja vaunupaikkoja. Meidän mökistä ei nyt tullut kuvia sillä olin ihan poikki päivän kurjasta säästä sekä polkemisesta. Mökki oli kuitenkin siisti, mutta vaatimaton. Karstula oli muuten ensimmäinen paikka jossa oli kunnolla itikoita.

 

28.6.2017 Karstula – Kivijärvi – Kinnula 84 km

Ajettiin tietä 58 ja ajopäivä 4

Ajokeli oli mukavan puolipilvinen. Pysähdyttiin tauolle Yli-Viivajärven rantaan ja nautittiin kauniista kesäpäivästä. Tulipa tuossa tauolla syötyä eilisen pizzan jämätkin, jotka olin ottanut mukaan tuohon pyörän etulaukkuun. Matka jatkui Kivijärven kautta ja liikenne oli jo rauhallisempi kuin pari päivää sitten.

Tulimme Kinnulan keskustaan ja olipa siellä autiota. Piti oikein tarkkailla missä kaikki ihmiset ovat? Olimme taas jälleen kerran vailla vinkkiä olemassa olevasta yöpymispaikasta. Jututimme nuorta mopopoikaa ja hän kertoi, että Valkeisjärvellä olisi leirintäalue. Nuori mies lähtikin mopolla oppaaksi, jotta pääsisimme parhaiten oikealle tielle. Ajaessamme kohti leirintäaluetta huomasimme tien varressa kyltin ”huoneita vuokrataan”. Kaarsimme pyörämme Karkausmäen kammarin pihaan ja kävimme tiedustelemassa onko heillä tilaa. Yöpaikka löytyi ja kuulimme että sauna on lämpiämässä ja pääsisimme kohta kylpemään.

Saimme käyttöömme talon yläkerrasta kammarin jossa oli: makuuhuone, keittiö, wc ja suihku. Talon pihalla oli viehättävä vanha pihasauna, jossa oli saunavihdatkin tehtynä meille. On aikaa kun minä olen viimeksi saunonut vihdan kanssa – ehkä lapsena viimeksi. Kyllä teki hyvää kun Maarit hakkasi selkääni vihdalla kuumassa saunassa – aivan taivaallista pitkän ajopäivän jälkeen.

Näillä omatoimireissuilla menee vapaa-aika huoltohommissa: pyykinpesua, fillarin fixsausta, ruokahuoltoa ja reittisuunnittelua. Fillari onkin oikein hyvä pyykinkuivatusteline. Lisäksi on hyvä tehdä iltavenyttelyt, jotta tukiranka pysyy kunnossa.

Sukat ja ajoasu kuivumassa (alusvaatteet sentään vein sisälle kuivumaan)

 

29.6.2017 Kinnula – Lestijärvi – Reisjärvi – Haapajärvi – Kärsämäki 113 km

Ajettiin tietä 58 ja ajopäivä 5

Tämä oli yksi matkan kauneimmista ja mukavimmista reiteistä ajaa. Tie oli rauhallinen, ilma kaunis ja tyyni sekä lisäksi maisemat olivat kauneinta suomalaista maaseutua. Matkalla pysähdyttiin kahville pienen leipomon terassille ja siinä paikalliset miehet varoittivat karhusta, joka oli nähty riistakamerassa lähellä tietä jonne olimme menossa. Porot, peurat ja hirvet on ihan jees… mutta karhua en halua nähdä muuta kuin eläintarhassa.

Lähdettiin Kinnulasta ja kuva on otettu paikassa Yli-Lesti – kyllä kelpaa ajella.

 

Näitä teitä oli ilo ajella, kuten kuvista näkyy. Maisemat ovat satumaisen kauniit. Kuvista myös toivottavasti välittyy se rauha, mikä maaseudulla vallitsee.

Haapajärvellä oli pieni jäätelökioski tien varressa. Minä tietenkin tilasin sen suurimman tötterön mitä valikoimassa oli. Kioskilla oli yllättävän paljon asiakkaita, vaikka olimme asutuksen ulkopuolella.

Parkkilassa pysähdyimme kyläkaupan pihaan, jossa söimme eväitä ja täydensimme ruoka sekä juomavarastoja. Helsinkiläisen silmin traktoritiheys oli melko huomattava kylän raitilla. Kun on tottunut tekemään ruokaostokset isoissa kaupoissa joissa on monipuoliset valikoimat niin tällaisessa kyläkaupassa käynti on aika havahduttava kokemus. Täällä ei taideta turhia hienostella tuon ruuanlaiton kanssa.

Kaikki jotka pyöräilevät voivat kuvitella mielessään tuon alhaalla kuvassa näkyvän Kärsämäkeläisen maiseman ja kuinka lujaa siinä suoralla pääsee pyörällä 🙂

Tulimme Kärsämäelle ja pienessä paikassa kaikki tarvittava oli kätevästi siinä samassa isossa risteyksessä. Tämä on ilmeisesti jotenkin liikenteen solmukohta, sillä paikalla oli paljon rekkoja. Näkyvissä oli heti kaksi majoitusvaihtoehtoa, joista valitsimme Motoristi Hotelli Keskipisteen. Hotelli oli miehittämätön ja ovikoodin sai soittamalla ovessa olevaan numeroon. Aamulla lähtiessä piti maksaa majoitus lähellä olevaan Kahvila-Ravintola Paalupaikkaan, jossa oli muuten erittäin hyvä aamiainen. Huone oli todella iso ja kodikas. Polkupyörät saimme luvan tuoda huoneeseen sisään ja täytyy sanoa, että vähemmän tuo pyörä sotkee kuin kotieläimet. Ilkivalta tai pyörän varastaminen johtaa koko reissun loppumiseen tai ainakin ylimääräisiin ongelmiin, joten oli mahtavaa kun fillareihin suhtauduttiin majoituspaikoissa niin suopeasti koko matkan ajan.

Sitten tunnustan että masensin yhden motoristin tuolla aamiaisella. Jututin viereisessä pöydässä olevaa vanhempaa miestä, että mihin hän on matkalla? Pohjois- Suomessa oli  joku kokoontuminen ja sinne oli menossa paljon motoristejä. Lisäksi mies kertoi, että kaverien kanssa varmaan ajaisivat vielä Nuorgamiin asti. Kun kerroin, että me ajetaan noilla fillareilla Nuorgamiin tuli jäätävä hiljaisuus – no ei olisi pitänyt kertoa kun toiselle tuli paha mieli.

 

30.6.2017 Kärsämäki –Pyhäntä – Kajaani 113 km

Ajettiin tietä 28 -> E63/ 5-tie ja ajopäivä 6

Tie 28 Kärsämäki – Pyhäntä oli oikein mukavaa ajaa. Liikennettä oli vähän ja keli oli hyvä. Ainoa negatiivinen puoli tiessä oli, että siellä oli paljon paarmoja. Minä olin varmaan lämpimämpi kuin Maarit ja paarmat parveilivat ympärilläni. Sain useita pistoja ja huidoin noita pistäviä otuksia niin että Maarit huusi takaa ”pysähdy paarmat jahtaa sinua”. Onneksi myrkkypullo oli helposti saatavilla ja suihkutin sillä itseni läpi ja paarmat jättivät minut rauhaan. Olisin varmaan kohta kaatunut pyörällä jos en olisi pysähtynyt myrkyttämään itseäni. Pyhännässä pysähdyimme tauolle juomaan teet ja kahvit. Minä tietenkin tapani mukaan otin vielä jäätelön.

Meidän ensimmäinen isompi etappi eli Kajaani lähestyy.

Tässä kuvassa näytän kamelilta. On minun vuoropäiväni kuljettaa telttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että matkapyöräily ilman huoltojoukkoja on ihan eri laji kuin ajaa huoltoauton kanssa.

 

Tie 28 muuttuu ennen Kajaania risteyksen jälkeen E63 eli 5 tieksi. Olimme noin klo 16 aikoihin tuossa tiellä 5 matkalla Kajaaniin ja se oli harvinaisen epämiellyttävä ajaa. Piennar oli olematon ja liikennettä oli paljon. Lisäksi aiempi navakka sivutuuli oli nyt vastatuuli kun ajoimme viimeiset 30 km Kajaaniin. Katselin siinä ajaessa, että kuka on heitellyt mustia letkun pätkiä pitkin piennarta? Tarkemmin katsottuani huomasin että mustat letkut oli käärmeitä, jotka olivat tulleet mustan asfaltin reunaan lämmittelemään. Erään bussipysäkin kohdalla käärmeitä oli erittäin runsaasti – ei varmaan ole kiva odottaa bussia siellä käärmeiden keskellä 😦

Kajaanissa kävin Urheiluliikkeessä ostamassa uudet pyöräilykenkien sadesuojukset. Sen jälkeen ajoimme Hotelli Kajaaniin, joka oli oikealla suunnalla kun seuraavana aamuna lähdemme kohti Suomussalmea. Ilta oli aurinkoinen ja menimme Maaritin kanssa hotellin terassille ottamaan yhdet ja palkitsemaan itsemme hienosta ajopäivästä. Minulla oli varmaan nestehukkaa päivästä, sillä yhden siiderin juominen aiheutti yöllä ”vuosisadan migreenin”.

Kuten kuvasta voi huomata, myös Kajaanissa suhtaudutaan suopeasti kaksipyöräisiin asukkaisiin sisätiloissa 🙂

 

1.7.2017 Kajaani – Hyrynsalmi – Suomussalmi 113 km

Ajettiin tietä 5 ja E63 ajopäivä 7

Aamulla ajoimme ensin Kajaanissa jättimäiseen Prismaan hakemaan ajopäivän ruokia mukaan. Minulla oli kauhea migreeni (siitä eilisestä siideristä); heikotti ja oksetti – oli aika voimaton olo. Kun eväät oli ostettu suuntasimme kohti tietä 5. Liittymässä olikin ikävä yllätys ” ei pyöräilyä” merkki. Kännykän karttaohjelmalla haimme vaihtoehtoista reittiä Suomussalmelle Kajaanista. Ajamalla asuma-alueiden läpi pääsimme pyörätielle joka kulki tien 5 läheisyydessä. Muutama kerran kyselimme neuvoja vastaan tulijoilta mitä kautta kannattaa ajaa Suomussalmelle päin. Selvisimme tuosta alku hässäkästä johon meni kyllä turhaa aikaa. Vihdoin pääsimme myös tien 5 varteen ajamaan suorinta reittiä ja minunkin migreeni alkoi hellittää. Maaritin mukaan näytin kuulemma aika karmealta sekä vaisulta aamulla, mutta ajoin silti pyörällä kitisemättä 🙂

Kajaani, Kuluntalahti

 

Kyllä taas ajokeli oli mahtava. Tosin aamut olivat koko matkan ajan niin kylmiä, että piti olla takki päällä. Päivällä ilma lämpeni sen verran, että tarkeni ajaa pelkällä paidalla. Reitti oli mukava ajaa vaikka loppumatkasta olikin jäätäviä mäkiä – ei meinannut riittää pyörässä edes ne pienimmät vaihteet (joita yleensä en käytä lainkaan).

Ei jääty suojalkapallon MM-kisoihin Hyrynsalmelle. Kuten tuosta Hyrynsalmen kuvasta näkyy oli tiellä 5 paljon liikennettä ja ei piennarta. Tällaisilla teillä pyöräilijät valitettavasti saavat aikaan hämminkiä. Kukaan ei matkamme aikana autoista näytellyt mitään sopimattomia käsimerkkejä. Iloisia heilutuksia sen sijaan kyllä näkyi.

Suomussalmella yövyimme kylpylähotelli Kiannon Kuohuissa. Tosin kylpylä oli jo suljettu siihen aikaan kun tulimme, mutta epäilen ettei meistä kumpikaan olisi jaksanut kylpylään lähteä. Melkoiset rusketusraidat tulikin päivän aikana. Minulla oli suojakerroin 20 enkä ole helposti palavaa ihotyyppiä. Ei nämä jalat kärähtäneet, mutta melkoinen värimuutos tuli päivässä. Tämän jälkeen ajoin pitkissä housuissa ja paidassa useampana päivänä, jotta iho ei pala. Tämäkin oli pyöräystävällinen hotelli ja saimme fillarit hotellin suojaan yöksi.

Pohkeessa rajat ja reidessä rajat – kiva laittaa tämän jälkeen bikinit päälle, kun keskivartalo on valkoinen 🙂

 

2.7.2017 Suomussalmi – Kuusamo 127 km

Ajettiin tietä 5 ja ajopäivä 8

Kuten jälleen kerran kuvista huomaa, niin kelit ja maisemat ovat 10+. Ilma ei todellakaan ole lämmin vaikka taivas on selkeä. Heräsimme monena aamuna klo 5 ja klo 7-8 olimme jo tien päällä. Elimistö alkaa käydä ylikierroksilla kun useamman päivän ajaa pitkiä matkoja. Monesti illalla klo 19-20 olin ihan valmis menemään nukkumaan. Nukuin sikeästi, mutta heräsin itsestään klo 5 aikoihin. Unta tuli riittävästi 8-9 tuntia yössä. Aamulla aikaisin nousemisessa oli myös se hyvä puoli, että tiet ovat huomattavasti rauhallisempia aamuisin.

 

Viitostie Suomussalmen kohdalla

 

Suomussalmi; siitepölyä lahden poukamassa

 

Olin odottanut että näen luonnossa ”Hiljaisen kansan”. Tämä kuva on otettu tieltä 5 pellolle missä tilataideteos on – näky on todella vaikuttava.

 

Tämä pätkä oli todella autio ajaa ja ensimmäiset porotkin nähtiin kun lähestyttiin Kuusamoa. 127 km ja matkalla oli Hiljainen kylä sekä yksi pieni kyläkauppa. Asutusta oli todella vähän tien varressa. Nämä on niitä pätkiä Suomessa kun olet matkapyöräilijänä omillasi. Kyllähän tuossa autoja ohi ajaa, mutta kuinka moni pysähtyy jos pyörä hajoaa ja tarvitset apua? Olimme tälle välille varautuneet niin, että meillä riittää ruokaa ja juomaa iltaan asti kunnes tulemme Kuusamoon.

Kuvassa yksi monista motoristi ryhmistä, jotka ajoivat ohitsemme. Monella ryhmällä näytti olevan huoltoauto mukana. Tämä muodostelmassa ajaminen näyttää ihan hienolta, mutta arvatkaa miltä pyöräilijästä tuntuu kun harrikat kiitää vierestä niin että sivulaukut hipoo toisiaan? Toki suurin osa ryhmistä meni jonoon ohittaessaan pyöräilijän – mikä oli todella hienosti tehty. Kohdalle osui onneksi vain yksi ryhmä jonka muodostelma olisi varmaan mennyt pilalle jos pyöräilijän kohdalla olisi johonkin jonoon menty 😦

Kuva otettu Tyrövaaran kohdalla, jossa pidimme tien varressa ruokataukoa.

 

Yleensä päivässä 50 km menee todella kevyesti sitten 70 km kohdalla alkaa houkuttamaan taukojen pitäminen useammin. Yli 100 km tällä kuormalla alkaa miettimään jo perille pääsemistä: pääsee saunaan, saa ruokaa ja pääsee nukkumaan. Tämä päivä oli tuossa 100 km kohdalla erittäin tahmea. Minusta ajoin alamäkeä ja silti minun piti polkea. Pysähdyin ja tutkin pyörääni. Huomasin että etulevyjarru hankaa – etupyörä pyöri vain vajaat 2 kierrosta ympäri kun se pysähtyi kokonaan. Tekemällä äkkijarrutuksia etujarrulla sain hetkellisesti tuon ongelman poistumaan.

Lähestyimme Kuusamoa ja tien oikealla puolella oli rannassa Hotelli Kuusamon portti. Rakennus näytti hieman autiolta, mutta siellä oli kuitenkin toimintaa. Taisimme olla ainoat yöpyjät tässä paikassa? Ilta meni pyörää huoltaessa ja pyykkiä pestessä. Ensimmäisen kerran matkalla tuli havahduttua Suomen valoisiin kesäöihin – ilta aurinko paistoi vuoteeseeni 🙂

 

3.7.2017 Kuusamo – Posio 74 km

Ajettiin tietä 81 ja ajopäivä 9

Tämä ajopäivä oli tarkoituksella suunniteltu lyhyemmäksi, jotta ehdimme hoitaa Kuusamossa juoksevia asioita. Soitin aamulla Liimataisen pienkonehuoltoon ja tiedustelin, että ehtivätkö he säätää parin turistin pyöriä. Huollossa on ruuhkaa, mutta ystävällisesti he ehtivät katsomaan meidän pyörät läpi, jotta pääsimme jatkamaan matkaa. Minulla oli hieman ongelmia myös vaihteiden kanssa ja ne saatiin säädettyä niin ettei niistä ollut enää ongelmia loppumatkalla. Samoin pyöräni jarrulevyjä säädettiin etupyörästä. Vaikka jarruja Kuusamossa säädettiin oli niiden kanssa ongelmia vielä loppumatkallakin. Ensin jarrut juuttuivat kiinni ja loppumatkasta pyörä ei enää pysähtynyt vauhdista.

Tässä vaiheessa matkaa olin myös huomannut jotain tavaroita ja vaatteita tarpeettomiksi ja lähetin ne postissa kotiin. Näin tuli samalla tilaa sivulaukkuihin sekä painolasti väheni. Kotiin lähti: ajotakki (pärjäsin hyvin Haglöfsin tuulitakilla joka pitää vettä), termospullo ja jotain vaatteita.

Kuusamossa porot tepastelivat ihan kaupungin keskustassa. Muutenkin Kuusamo on aika kompakti paikka hoitaa asioita ennen siirtymistä pohjoisemmaksi. Olipa siellä postissa minun jälkeeni asioita hoitamassa myös Heikki Kovalainen.

Päädyimme tekemään pienen kiertolenkin ja ajamaan Posiolle yöksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa Kuusamo – Kemijärvi 135 km, mutta se oli liian pitkä matka kun ajopäivä jäi vajaaksi asioiden hoitamisen takia. Toisaalta ajoimme joka päivä, niin oli hyvä että osa päivistä oli lyhyempiä ja kevyempiä.

Tie 81 Kuusamosta – Posiolle oli mahtava ajaa. Tien profiili oli mukavaa loivaa ylä- ja alamäkeä. Liikennettä oli aika vähän, mutta poroja senkin edestä tiellä. Kuten kuvasta taas välittyy, niin ajokeli on loistava.

 

Lomakeskus Himmerki

 

Ennen Posion keskustaa vasemmalle oli viitat Lomakeskus Himmerkiin. Ajoimme hiekkatietä jonkin matkaa järven rannalle jossa oli oikein mukava mökkikylä sekä ravintolarakennus. Alueella oli eritasoisia mökkejä, mutta halusimme täksi yöksi saunallisen mökin. Saunoimmekin illalla niin innokkaasti, että mökki oli aika kuuma seuraavan yön. Ikkunoissa ei ollut hyttysverkkoja, joten tuulettaminen oli hankalaa kun itikat tuppasivat sisälle. Pyörät pääsivät yöksi mökin terassille, jossa myös yön aikana kuivui meidän pyykit.

 

4.7.2017 Posio – Kemijärvi 119 km

Ajettiin tietä  947  ja 5/ E63 ja ajopäivä 10

Kävimme aamusta heti kello 7 Posion keskustassa K-market Muikussa ostamassa päivän eväät mukaan. Tiellä oli muitakin varhaisia kulkijoita. Porot on kuvattu Posion keskustassa ja ilmeisesti olivat matkalla Pentikille (tuossa mäenpäällä vasemalla)?

Posio; tie 947 alussa kohti itää

 

Tie 947 on viivasuoraan vedetty reitti Posiolta tielle 5/ E63:lle. Tie kulkee suoalueen läpi ja luonto on todella kaunis ja koskemattoman näköinen. Puolivälissä reittiä näimme kolme kotkaa lentelemässä tien läheisyydessä. Alue on todella rauhallinen ja liikennettä ei ollut juuri lainkaan.

Kysyimme lomakylässä töissä olevalta naiselta millainen tämä tie on ajaa profiililtaan. Tiesimme että tie on asfaltoitu, mutta kuinka jyrkkiä mäkiä on tiedossa. Rouva asui itse tuon varrella ja hän kertoi että on siellä 947-tien lopussa yksi isompi mäki, mutta muuten tie on suora. Siis tie oli todellakin suora, mutta erittäin mäkinen ja lopussa ne mäet olivat tiukkoja ja loputtomia. Pyöräilijän ei ehkä kannata kysellä autoilijalta millainen tie on, sillä varsinkin automaatilla ajaessa sitä ei noteeraa noita nousuja.

Tie-947 ja kuvasta ei täysin välity reitin mäkisyys. Välillä tuli käveltyä tiukimpia ylämäkiä. Olisi ne polkemallakin menneet ylös, mutta tietyssä vaiheessa päivää pylly halusi lepoa ja pois satulasta. Ajoittainen kävely oli myös hyvää taukoliikuntaa polkemiselle.

 

Fillari jemmattuna Kemijärvellä hotellin roskakatokseen

 

Saavuimme Kemijärvelle ja se vaikutti ihan eloisalta kaupungilta. Pohjoiseen päin mennessä täällä voi vielä hoitaa asioita, koska palvelut näyttivät hyviltä. Pysähdyimme keskustassa Mestarin kievarin kohdalle ja Maarit kävi kysymässä onko heillä vapaita huoneita. Keskustan ulkopuolella olisi ollut vielä rantahotelli saunalla, mutta halusimme jäädä tähän keskustaan. Onneksi löytyi vapaa huone ja ystävällinen henkilökunta lupasi huolehtia pyörämme suojaan yöksi (ensin fillarit oli jemmassa hotellin roskakatoksessa ja yöksi ne nostettiin johonkin lukolliseen varastoon).

Erityiskiitokset Mestarin kievarin kokille joka: huolehti pyörämme turvaan, teki maittavaa ruokaa ja antoi hyviä ajo-ohjeita loppumatkalle. Kemijärvestä jäi erityisen mukava muisto juuri niiden ystävällisten ihmisten ansiosta joita tapasimme siellä.

 

5.7.2017 Kemijärvi – Pyhä 51 km

Ajettiin tie 5/E63 sekä 962 ja ajopäivä 11

Tässä välissä olikin monta mukavaa ajopäivää sitten edellisten sateiden. Sade alkoi jo edellisenä iltana ja välillä sitä tuli kaatamalla. Aamulla sadevaatteet päälle sekä uudet Kajaanista ostetut kengänsuojukset käyttöön. Olin lisäksi tukkinut ilmastointiteipillä kenkien pohjassa olevia aukkoja klossien kohdalla, joista vesi pääsi sisään aiemmin.

Ilma oli todella kylmä. Säätiedotuksessa sanottiin että lämpötila on +5 ja tuntuu +1. Lisäksi jäätävää vettä satoi ajoittain ihan reilusti. Onneksi kuitenkin tie oli rauhallinen ajaa. Kemijärveltä pohjoiseen oli ensin 7 km pyörätietä ja kun pääsimme tielle 962 oli liikenne aika olematonta. Olimme jo etukäteen sopineet, että joka kelillä ajetaan mutta huonolla kelillä ajetaan lyhyempiä pätkiä.

Päällä oli :merinovillainen alusasu, Haltin fleece ja Haglöfs sadevaatteet. Vaikka liikkuu koko ajan oli silti kylmä. Takki piti vettä, mutta sen tekniset ominaisuudet ei toimineet kun pinta oli märkä jäätävästä vedestä. Oma hiki ei päässyt läpi takista vaan jäähtyi iholle. Housuista meni vesi läpi jossain vaiheessa. Kun keli ei ollut mikään ”kesäsade kuivaa sen minkä kasteleekin”, niin minulla oli todella kylmä. Lisäksi 60€ maksaneet Shimanon kenkien suojukset olivat ihan kosmeettiset kapistukset – ei ne vettä pitäneet ja sukat oli ihan märät jälleen kerran.

Kun on ajanut useamman tunnin tuossa jäätävässä vesisateessa ei paljon houkuttele tuo telttamajoitus (ei olla vielä yhtään yötä nukuttu mukana kulkevassa teltassa). Tulipa taas vuokrattua ihan kunnon saunallinen mökki Pyhätunturin keskustan läheisyydestä. Oli nautinto päästä saunaan lämmittelemään ja saada ruokaa. Nyt ei ollut mitään ravintolaruokaa vaan haettiin kaupasta eineksiä ja kokkailtiin niistä illallinen.

 

6.7.2017 Pyhä – Luosto – Sodankylä 68 km

Ajettiin tiet 962 ja 4/ E75

Keli on sama kuin eilenkin eli jäätävää vesisadetta. Päädyttiin taas ajamaan lyhyempi päivä kun keli oli niin huono. Aamulla Pyhällä varustauduttiin huolella tulevaan päivään. Leikkasimme muovikasseista ”topit” ylävartalon suojaksi ja eristeeksi kylmälle. Lisäksi laitoin kolmen litran hedelmäpussit myös käsivarsien suojaksi, jotka kiinnitin ilmastointiteipillä kiinni rintakehän muovikassiin. Myös jalat suojasin noilla kolmen litran hedelmäpusseilla ennen kuin laitoin pyöräilykengän ”sadesuojukset” siihen päälle.

Maarit oli eilen valitellut ettei pyörä kulje ja polkeminen on todella raskasta. Tutkittiin pyörää ja huomattiin, että takalokasuoja joka on integroituna tarakkaan hankaa takapyörää. Soitimme aamulla Veljekset Karjalainen Oy korjaamoon ja kysyimme voivatko he auttaa meitä fillarin korjaamisessa. Eihän se mikään pyöräkorjaamo ollut, aika järeää kalustoa oli hallissa; kuorma-auto ja pihalla maansiirtokoneita. Heillä oli kuitenkin paremmat työkalut ja onneksi tarakkaa sekä lokasuojaa saatiin väännettyä sen verran, että takapyörä taas pyöri vapaasti. Kiitos sinne Pyhälle ilmaisesta ja ystävällisestä pyörän korjaamisesta.

Tarakka oli kuitenkin aika huterassa kunnossa, joten painoa piti saada pois Maaritin pyörästä. Varauduimme myös siihen, että kaikki tavarat kulkevat minun pyörässä jos joudumme poistamaan tarakan kokonaan. Niinpä menimme Luostolla postiin ja laitoimme kaiken mahdollisen postissa kotiin mitä ilman voimme olla: teltta, makuupussit, makuualustat, vaatteita jne… Lisäksi siirsimme osan Maaritin tavaroista minun pyöräni takalaukkuihin.

Pyhä – Luosto kulttuurikeskus Naava

 

Pyhältä on noin 20 km Luostolle ja pysähdyimme siellä lämmittelemään ja juomaan kupposet kuumaa. Ei paljon ujostuttanut kun otin takin pois ja alta paljastui tämä ”Pirkka-ajoasu”. Hyvin piti pokka ravintolassa työskentelevällä miehellä kun astelin tässä asussa baaritiskille tilaamaan juomista ja syömistä. Ehkä kuitenkin tein tarjoilijaan vaikutuksen, sillä hän totesi että: ”talo tarjoaa teen ja munkin kun kun ei tänne ole kukaan muu ole ennen tullut Pirkka-muovikassi päällä”

Lähtiessämme ravintolasta vedimme pyörät Kulttuurikeskus Naavan isoon tuulikaappiin. Kaivoimme kuivassa ja lämpimässä paikassa lisää lämmintä vaatetta päällemme. Tuulikaapissa oli levällään meidän muovipusseihin pakattuja vaatteita ja kaksi märkää pyöräilijää. Eikös siihen pääoven eteen ajanut turistibussi, josta tuli sisään autollinen alankomaista olevia vanhempia ihmisiä. Kyllä heitä nauratti kun he näkivät meidät ja niin nauratti itseäkin kun näki turistien ilmeet.

Pyörälaukkujen kuivausteline?

 

Tie 4 Rovaniemeltä – Sodankylään on kamala ajaa polkupyörällä. Liikennettä on paljon ja piennarta ei ole. Lisäksi reunassa on tuo epämiellyttävä täristinreuna, joten oli vaikea pysyä kaistan reunassa. Tie oli suorastaan hengenvaarallinen ja vettä satoi kaatamalla. Tuossa liikenteessä ei enää tiennyt tuliko vesi autoista vai taivaalta? Kura lensi ja tuli siinä myös vaaratilannekin kun yhdestä autosta irtosi kuraläppä joka lensi ilmassa läheltä minua. Tämä oli reissun kamalin päivä. Jaksoin ajaa eteen päin kun mietin:

  • toivottavasti seuraavassa majapaikassa on sauna
  • ajattelin seuraavan loman (Nizza) lämpöä ja rannalla makaamista
  • kävi myös mielessä, että onkohan tämä ihan fiksu idea lähteä fillaroimaan, kun täällä tiellä meinaa hengestään päästä

Sodankylässä majoituimme Hotelli Sodankylään. Saimme siellä yöksi pyörät suojaan alakerran suljettuun baariin. Kaikista ihaninta oli päästä saunaan ja hotellin ravintolaan syömään.

Eihän tämä mitään terveysruokaa ole, mutta tällä jaksaa polkea; hamppari ja bataattiranskalaiset.

 

7.7.2017 Sodankylä – Saariselkä 133 km

Ajettiin tietä 4/ E75  ja ajopäivä 13

Sodankylästä oli hyvä pyörätie kun lähdettiin kohti Saariselkää. Ilma oli todella kylmä aamusta, mutta kaunis ja tyyni.

Tie 4 Sattanen. Liikennettä oli vähän ja reitti oli kaunis ajaa.

 

Tie 4 Sattanen. Tällä matkalla sitä huomasi kuinka paljon Suomessa on: järviä, soita ja asumatonta aluetta.

 

Petkulan kohdalla on Cafe Harianna ihan 4-tien varressa. Kannattaa ehdottomasti pysähtyä tässä syömään lettuja. Samoissa tiloissa on myös kiva matkamuistomyymälä.

Samaan aikaan kun me Maaritin kanssa poljetaan kohti Nuorgamia juoksevat Satasammakot Nuorgamista kohti Helsinkiä. Kohdattiin Satasammakoita tällä reitillä. Ensin vastaan tuli Mikko Liukan porukka ja myöhemmin Juha Nurmela ja Ilveksen mies. Muutamia yksittäisiä juoksijoita tuli vielä myöhemmin vastaan.

Porttipahdan tekojärvi. Kuvassa: Maarit, minä, Ilveksen mies ja Juha Nurmela

 

Saariselällä majoituttiin Holiday Inn kylpylähotelliin, jonka sauna ja kylpylätilat olivat remontissa. Jäi tällä kertaa ilta sauna käymättä, mutta kyllä kuuma suihkukin hyvää tekee päivän ajamisen jälkeen.

 

8.7.2017 Saariselkä – Ivalo – Inari – Kaamanen 101 km

Ajettiin tietä 4/ E75 ja ajopäivä 14

Ensimmäinen etukäteen varattu majoitus oli meillä tämän päivän etappi Kaamanen. Saariselkä – Utsjoki väli noin 200km olisi ollut liian pitkä matka ajaa näiden matkatavaroiden kanssa, joten selvitimme etukäteen mitä majoitusvaihtoehtoja tuossa noin puolivälissä olisi. Saariselällä hotellin infossa oli ystävällinen virkailija joka kertoi, että Kaamasessa on majoitusmahdollisuus ja hän katsoi vielä netistä että siellä näyttäisi olevan tilaa. Soitimme aamulla Kaamasen Kievariin ja varasimme mökin. Nyt ei ollut enää sitä telttaakaan mukana, joten piti ottaa varman päälle että majoitus järjestyy. Kokonaisuudessaan reitti oli helppo ja mukava ajaa.

Ivalo on todella kaunis. Kuvassa tyyni Ivalojoki.

 

Inarijärvi. Tässä järven rannalla pidimme ruokataukoa

 

Tauolla Inarijärven rannalla

Inarissa pysähdyttiin ruokakauppaan ja käytiin terassilla juomassa päiväkahvit. Kuulin terassilla ensimmäistä luonnossa kun joku puhuu saamea.

Kaamanen; Kaamasen Kievari ja meidän vuokramökki

Kaamasessa meillä oli reissun hulppein majoitus; saunallinen 7-hengen mökki joka oli kahdessa kerroksessa. Ajopäivän jälkeen oli mahtava saunoa rauhassa ja syödä kunnolla (siis lämmitettiin mikrossa Inarista ostettuja eineksiä).

 

9.7.2017 Kaamanen – Utsjoki 99 km

Ajettiin tietä 4/ E75 ja ajopäivä 15

Aamulla lämpöasteita oli alle 10 ja ilma oli tyyni. Ihan mukava ajokeli kun laittoi lämmintä päälle. Tämä tie oli kiva ajaa; loputonta loivaa nousua ja laskua. Täällä ei ole mitään asutusta tai palveluita tienvarsilla ja ajat keskellä erämaata. Tien varressa nähtiin: paljon poroja, muutama peura ja yksi iso hirvi. Autoja ei liiku paljon, mutta yllättävän lujaa nekin ajaa (100 km/h) , vaikka noita nelijalkaisia on niin paljon tienvarressa.

Kaamanen

 

Utsjoki

 

Utsjoki; kirkkotuvat

Utsjoelta emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Tiesimme, että alueella on kaksi hotellia ja vuokrattavia mökkejä, joten ajoimme luottavaisin mielin että yösija järjestyy. Utsjoen keskustassa on Lapinkylän leirintäalue ja ajoimme sinne kysymään onko heillä vapaita mökkejä. Heillä oli vapaana kahdeksi yöksi viehättävä vanha mökki, johon oli myöhemmin rakennettu: keittokomero, suihku ja wc. Harvoin sitä on mahdollisuutta yöpyä näin viehättävässä paikassa. Tuossa me istuttiin Maaritin kanssa illalla tuvan pöydän ääressä ja syötiin iltapalaa. Kyllä nuo keinutuolitkin tuli koekäytettyä.

Lapinkylän leirintäalue ja meidän mökin edustalla fillarin kanssa.

 

Ehdottomasti on parempi ajaa reitti ensin pyörällä ja sitten palata kotiin linja-autolla ja junalla. Kun istuin Eskelisen linja-autossa matkalla Utsjoelta – Rovaniemelle niin hämmästyin itsekin, että oliko ajanut pyörällä tuon Sodankylä – Utsjoki välin. Linja-autosta katsottuna tuo reitti näytti epätoivoisen loputtomalta tieltä ajaa pyörällä – hyvä että en nähnyt sitä etukäteen sillä olisi voinut epätoivo hiipiä mieleen.

 

10.7.2017 Utsjoki – Nuorgam – Utsjoki 92 km

tie 970

Meillä oli Utsjoelta majoitus varattuna kahdeksi yöksi. Jätimme painavat tavarat päiväksi Utsjoelle ja lähdimme päiväretkelle Nuorgamiin. Nuorgamista pääsee myös Eskelisen linja-auton kyytiin, mutta sieltä voi olla vaikeampi löytää majoitusta.

Reitti oli todella kaunis ja ilma kylmä. Tunturissa oli paikoittain vielä lunta ja matkalla näimme lukemattomia tunturipuroja jotka solisivat alas kohti jokea. Ei tällä välillä enää paljon liikennettä ole. Paikalliset ajavat asioille ja jotkut ovat matkalla Norjaan kalastamaan. Reitin alku Utsjoelta oli aika tasaista ajaa, mutta lähempänä Nuorgamia tuli pitkiä sekä jyrkkiä mäkiä. Mennessä ilma oli tyyni, mutta paluumatkalla meillä oli vastatuuli ja nuo hirveät mäet, joten kyllä kunto nousi noita mäkiä tunkatessa.

Silta Utsjoelta Norjaan

 

Tenojoki matkalla Nuorgamiin

 

Utsjoki tiellä matkalla Nuorgamiin

 

Tässä sitten kuvassa Nuorgamin keskusta: kauppa ja bensa-asema. Nähtävyydet eli kaunis luonto ja Tenojokivarsi ovat tuossa matkalla, mutta itse Nuorgamissa ei ole mitään nähtävää.

 

On täällä jossain koulukin, mutta emme ajaneet sitä katsomaan.

 

11.7.2017 Linja-autolla Utsjoelta Rovaniemelle Eskelisen linja – Rovaniemeltä Ouluun junalla – Oulussa vaihto Tampereen junaan

Tässä vielä Google maps avulla piirretty reitti. Tarkat reitit ovat minulla tallennettuna Suunnon GPS- tiedostoina muistona matkasta.

 

Matka oli unohtumaton kokemus ja suuri kiitos kuuluu myös matkakaverilleni Maaritille, jonka idea tämä reissu oli sekä kotijoukoille jotka jaksaa aina kannustaa näissä mun ”projekteissa” sekä suo mahdollisuuden toteuttaa omia haaveita.

 

19 vastausta artikkeliin “Polkupyörällä Nuorgamiin 1582km ja 16 ajopäivää

    1. Näen itsessäni paljon samaa kuin kuin millainen Aili-mummo oli. Mummo oli ainutlaatuinen nainen ja hän vaikutti paljon siihen millainen minusta on tullut. Me ollaan muuten nimetty tämä entinen mummola Rauhalaksi Ailin mukaan (Aili Rauha).

      Tykkää

  1. Olipas teillä melkoinen reissu, vaihtelevat säät ja maastot. Kaikenkaikkiaan selvisitte vähillä ongelmilla, kun miettii kokonaismatkaa. Hyvä Te 🙂

    Tykkää

    1. Niin mekin tuumattiin, että hyvin selvittiin. Maaritilla hajosi kännykästä lasi, mutta puhelin kuitenkin toimi ja fillarin tarkakka vähän vääntyi. Minulle ei tapahtunut sen kummempaa kuin, että jalat oli ihan itikoiden puremilla. Kieltämättä tuo liikenne välillä vähän hirvitti ettei joudu onnettomuuteen. Minusta tällaiseen reissuun ei tarvita niin kummallista kuntoa vaan sinnikkyyttä jatkaa matkaa päivästä toiseen vaikka on kylmä ja vaatteet ihan märkänä tuntikausia – pisin päivä oli 10h 50 min liikenteessä.

      Tykkää

  2. On ollut mieleenjäävä reissu. Tuollaisia vastaavia kannattaa toteuttaa, missä näkee ja kokee kaiken lähempää ja samalla voi haastaa itsensä.

    Tykkää

    1. Autolla tuo matka on pitkä ja tylsä. Pyörällä kuulet lintujen laulun ja tunnet kesäaamun tuoksun. Kokemus on jotain sellaista, jota on vaikea selittää. Lisäksi itse nautin tuosta fyysisestä rasituksesta.

      Tykkää

  3. Upean reissun teitte! Itsellä pitkät pyöräretket lienevät taaksejäänyttä elämää, mutta on kiva lukea muiden tekemisistä 🙂

    Tykkää

  4. Mielenkiintoista oli lukea … Päällimmäisenä mielessä nyt huomio, että pyörällä taitettu matka tuntuu tuskallisen pitkältä, kun sitä katselee bussin ikkunasta! Sama kokemus itsellä, nykyään jopa kun vertaa melottuja matkoja autolla ajettuihin. Omilla voimilla taitettuihin matkoihin liittyy koko ajan niin paljon kokemuksia, ettei ehdi pitkästyä.
    Eikö tullut edes yhtään rengasrikkoa koko matkalla?
    Muuten, kun ostat seuraavat pyöräilykengät, ole tarkkana: siellä laatikossa on yleensä tarra, joka on tarkoitus liimata sisäpohjaan, kun klossit on asennettu.

    Tykkää

    1. Reissu meni pyörien suhteen hyvin kun pistosuojatut kumit pysyivät molemmilla ehjinä. Minulla oli hieman levyjarrujen kanssa ongelmaa, mutta sen kanssa pärjättiin. Maaritin pyörän ongelma hoitui nippusiteellä. Ei myöskään tullut mitään erimielisyyksiä kaverin kanssa vaikka 16 päivää oltiin yhdessä ja välillä oli: nälkä, kylmä ja väsy.

      Mulla on ilmastointiteippi siellä sisäpohjassa klossin päällä, ettei tule aukosta vettä sisään. Kenkien pinta ei pidä yhtään vettä, sillä ne on aika ”ilmastoitua mallia” ilman kengänsuojuksia.

      Tykkää

  5. Pistosuojatut on hyvät, mutta kannattaa varoa ajamasta samoilla renkailla kevään sepelikeleillä kuin millä lähtee pidempään reissuun. Sepeli nimittäin kaivautuu vähitellen pistosuojauksen läpi, toisin kuin lasi, joka murskaantuu siinä vähitellen.
    Meloessa on onneksi harvempia teknisiä juttuja, jotka voi mennä vikaan (houkuttaa siksi tällaista poropeukaloa). Toisaalta kelit vaikuttaa vielä enemmän kuin pyöräillessä

    Tykkää

  6. Imeytyikö jääkylmä sadevesi 5.7. oikein kunnolla sun ulkoilutakin ja -housujen läpi sisävaatteisiin? Sateessa kastuminen saa kyllä olon todella kylmäksi jo lyhyelläkin matkalla kun jääkylmä vesi imeytyy ulkoilupuvun sisään.

    Tykkää

    1. 5.7 oli varmaan reissun rankin päivä vaikka matka taas oli lyhin. Joillakin matkapyöräilijöillä on sadeasuina tosi paksuja esim. Rukan sadeasuja. Paksut sadeasut eivät hengitä kun liikkuessa hikoaa ja siksi itse päädyin tekniseen sadeasuun. Kun vettä tulee tunteja ei tuo tekninen sadeasu enää toiminut toivotulla tavalla. Housuista meni vesi läpi aika nopeasti. Pyhälle tullessa housut olivat niin märät, että alla olevat pyöräilyhousut olivat oikein imeneet vettä varsinkin siihen pehmustettuun pyllyosaan.

      Takista ei mennyt vesi läpi. Jääkylmä sadevesi jäi takin pinnalle. Hiki ei päässyt takin läpi vaan jäähtyi iholle. Tuolla teknisensadetakin alla minulla oli merinovillainen alusasu, mutta se ei riittänyt pitämään lämpöä yllä ja sekin oli hiestä märkänä. Empä muista koska olisin ollut niin kylmissäni kuin tuona päivänä. Onneksi Pyhällä vuokraamassamme mökissä oli sauna.

      Tykkää

      1. Sateessa polkeminen on tosiaan rankkaa. Hyvä kun sadevesi ei sentään päässyt takin läpi. Jääkylmä sadevesi ihoa vasten olisi ollut vielä kosteaa hikeäkin pahempi vaihtoehto. Täytyy kyllä kehua että onpa sulla todella hyvin vettä pitävä takki kun ei noin kovassa sateessa kastunut läpi vaikka se ei ainakaan kuvassa näytä yhtään sadetakilta.
        Viime lokakuussa minun piti lähteä pyöräilemään 17 km matka. Vettä satoi reippaasti niin että oikein ropisi takkia vasten ja lämmintä oli vain +3 astetta. Teknisen verkkatakin ja -housujen päälle puin vettähylkivän ulkoilupuvun. Alkumatka meni hyvin sateen pisaroidessa takin liukkaalla pinnalla mutta noin 2-3 km kohdalla alkoi sade tulla läpi sekä takista että housuista. 6 km jälkeen olin jo aivan läpimärkänä. Kun jääkylmä vesi pääsi käsiksi lämmittävään vaatekerrokseen ja kasteli sen hyisen märäksi niin palelin ihan vietävästi.

        Tykkää

        1. Mun takki on Haglöfs ja aika uusi. Vielä se piti vettä, mutta ilmeisesti muutaman pesun jälkeen ei välttämättä enää toimi yhtä hyvin.

          Aika surkeita ilmoja on ollut pari kesää kaikille ulkoliikunnan harrastajille.

          Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s