Miten keho reagoi pitkään rasitukseen?

Heinäkuussa ajoimme ystäväni Maaritin kanssa tuon 1600 km pyöräretken ilman lepopäiviä Nuorgamiin. Miten tämä 16 päivää peräkkäin pyöräilyä 60 -130 km päivässä vaikutti kehoon ja kuinka olen palautunut matkasta? Ensinnäkin matka eteni aika hitaasti johtuen ylikuormatuista pyöristä – seuraava reissu sitten pienemmällä lastilla. Koska keskinopeus oli hidas noin 15-20 km/h, niin pyöräilypäivät venyivät 6 – 11 tuntiin. Tuo aika tarkoittaa siis sitä ajanjaksoa kun olimme matkalla, mutta siinä on mukana myös tauot jotka enimmäkseen vietettiin tienpientareella ja ulkona.

 

Matkan jälkeen ehdottomasti yleisin kysymys on ollut miten mun pylly jaksaa? Seuraavasta sitten selviää miten se mun pylly ja minä jaksetaan viisi viikkoa reissun jälkeen.

****

Uni

Matkaan lähtiessä Maaritilla oli luonnostaan kaksi tuntia aikaisempi heräämis- ja nukkumisrytmi kuin minulla. Olin kuitenkin samassa vuorokausirytmissä hänen kanssaan jo toisena ajopäivänä. Päivän ulkoilun ja pyöräilyn jälkeen olin jo kello kahdeksan aikaan niin väsynyt, että uni tuli helposti. Riittävä määrä unta oli kasassa  kello viisi aamulla ja olin siis samassa vuorokausirytmissä Maaritin kanssa.

Yöllä ajaminen olisi ollut viisasta joillakin tieosuuksilla vilkkaan liikenteen vuoksi. Meistä kumpikin on sen verran sopeutuvainen ettei tuosta ”yövuorosta” olisi sen kummempaa ongelmaa muodostunut. Lisäksi  käytännön kokemusta valvomisesta ja vuorokausirytmin vaihtamisesta löytyy ihan reilustikin molemmilta. Nyt ei tullut yöllä ajettua, mutta suosittelen sitä lämpimästi näin jälkiviisaana. Varsinkin vilkkaasti liikennöity nelostie Rovaniemeltä kohti Sodankylää oli järkyttävä ajaa tiellä, jossa ei ole kunnon pientaretta ja lisäksi nopeusrajoitus on 100 km/h.

Uni oli matkan aikana enimmäkseen sikeää ja hyvää. Syketaso oli pyöräillessä peruskestävyystasolla. Minulla ei ollut sykevyötä mukana, mutta tunnen omasta voinnista aika hyvin missä mennään. Illalla rauhoittuminen ei yleensä ollut ongelma, kun päivällä ei ajettu sykkeet tapissa. Kehon ylikierroksilla käymisen ja väsymisen matkan edetessä huomasin ainoastaan siitä, että heräsin aamulla kello viisi eikä minua sen jälkeen enää nukuttanut – todella poikkeuksellista minulle. Normaaliin unirytmiini palaaminen vei lähes kaksi viikkoa, joten kyllä keho aika pitkään reagoi rasitukseen.

****

Fyysinen jaksaminen

Energiaa ei juuri ollut muulle kuin itsensä ja varusteiden huoltamiselle. En olisi mistään hinnasta iltaisin lähtenyt mihinkään terassille tai kulttuuririentoihin – ei ollut kyllä vaatteitakaan mukana, joilla olisi mihinkään rientoihin kehdannut lähteä. Ne lomat jossa jää energiaa edellä mainittuihin ovat sitten ihan erilaisia lomia. Minä kuitenkin pidän myös itseni haastamisesta, joten siihen tämä loma oli täydellinen.

Tämä 16 päivää putkeen pyöräilyä ja keskimäärin 100 km päivässä meni hyvin, en edes kaivannut lepopäiviä. Matkan jälkeen huomasin, että tämän on minulle se fyysinen maksimi. Jos matka olisi ollut tätä pidempi, niin olisin jo tarvinnut niitä lepopäiviä. Olimme ennen matkaa Maaritin kanssa sopineet, että näin etenemme ja se toimi hyvin. Nyt viisi viikkoa matkan jälkeen olen käynyt edelleen aika hitaalla fyysisesti. Elimistö ei siis vieläkään ole täysin toipunut rasituksesta. Juuri tällä viikolla lenkillä sain osakseni ihmettelyä ”kuinka sinä voit käydä noin hitaalla? … tuu jo sieltä”. Ei siis oikein vielä kulje vaan jopa kävelykin on normaalia verkkaisempaa.

****

Lihakset ja tukiranka

Ihme kyllä lihasten kanssa ei ollut ongelmia kramppeja tms. Eniten polkeminen tuntui pakaroissa ja alaselässä, mutta terveenä rasituksena ei kipuna. Ajopäivän aikana tein tauoilla välillä venytyksiä niskan ja hartioiden alueelle eikä nuo niskatkaan olleet yhtään jumissa reissun jälkeen. Joskus tuli ajaessakin pyöriteltyä hartioita. Oma pyörä on nyt ajoasennon suhteen niin hyvin säädetty minun mitoille, joten siitä on myös kiittäminen ettei paikat ole jumissa, kun ajoasennon sai rennoksi. Myös ranteet ja kädet olivat hyvässä kunnossa koko matkan.

Matkan puolivälissä lihaksista huomasi sen, että pitkään jatkunut rasitus alkoi vaikuttamaan. Aamulla käynnistyminen kesti pidempään, jotta polkeminen alkoi sujua. Pitkien alamäkien jälkeen kun alat polkemaan uudestaan ja varsinkin ylämäkeä tuli jännä tunne kuinka kaikki energia poistuu jaloista. Minulle ei ole ennen tullut vastaavia tuntemuksia jalkoihin. Pääset seuraavan mäen ylös vain tahdonvoimalla, sillä jalkasi ovat kaksi ”velttoa lötköä” jotka eivät halua polkea.

Matkan positiivinen vaikutus oli vilkastunut verenkierto jaloissa. Lähdin matkaan jaloilla joita molempia vaivasi plantaarifaskiitti. Oikea jalka oli niin huonossa kunnossa, että kävely onnistui huonosti nilkuttaen. Juhannuksena ennen matkaa käytin kotona ajoittain kyynärsauvoja. Ensimmäisen viikon söin matkalla Buranaa säännöllisesti aika isojakin annoksia. Lisäksi oikea jalka oli teipattu tukevasti paketiksi urheiluteipillä ja illalla hoidin jalkaa vielä kylmällä. Ensinnäkin sain tuosta urheiluteipistä tosi kipeän ihottuman jalkapohjaani kolmen päivän jälkeen ja teippaukset piti lopettaa siihen. Viikon päästä huomasin, että molemmat jalat ovat täysin oireettomat plantaarifaskiitin suhteen. Tästä innostuneena aloin polkemaan mäkiä aika isoillakin vastuksilla ja eiköhän tuo pf-vaiva siitä taas uusiutunut. Jalat ovat nyt kuitenkin hurjasti paremmat kuin matkaan lähtiessä. Kävin viime viikolla Pohjola sairaalassa omalla lääkärilläni ja totesimme molemmat, että pyöräily vilkastuttaa hyvin verenkiertoa jaloissa ja on hyväksi tässä pf-vaivassa. Päivän pyöräilyn jälkeen illalla verenkierto oli jaloissa niin voimakasta, että verisuonet pullottivat  jaloissa.

No sitten se pylly. Pyöräni satula ei ole mikään erikoistuote vaan se sama mikä siinä oli ostettaessa – aika kova ja kapea. Puolivälissä päivää istuinkyhmyt olivat hieman arat ja välillä piti päivän aikana hieman nostaa pyllyä ilmaan satulasta. Seuraavaan aamuun mennessä pylly oli taas ihan hyvässä kunnossa. Toki kunnon pyöräilyhousut ja alushousut joissa ei ole saumoja auttavat asiaa ja pitävät ihon kunnossa sekä pehmentävät tuntumaa.

Negatiiviset puolet reissusta tulivat esille vasta kun kävin hierojalla. Molempien jalkojen lihaskalvot olivat todella arat jalkojen ulkosyrjiltä hierottaessa, joten olin saanut lievän penikkataudin. Ei tuota penikkatautia olisi huomannut ilman hierojaa, joka käsitteli lihaskalvot aika voimalla läpi. Tällä hetkellä penikkataudista ei ole enää mitään oireita.

****

Iho

Ensi kerralla sitten tällaiselle reissulle aurinkorasvan suojakerroin 50 mukaan. Nyt oli sp 20 ja se ei ollut riittävä, vaikka ei tämä mikään helle kesä ollutkaan. Melkein nahka kärähti kun muutaman aurinkopäivän oli tienpäällä. Hiertymiä ei ihoon tullut minnekkään. Eniten ihossa vaivasi hyttysten ja paarmojen puremat, jotka varsinkin öisin kutittivat kovasti – tietenkin olin vielä unissani raapinut noita puremia. Tuuli ja sade ahvoittivat kasvojen ihoa. Ihon hoidon kannalta oli ehdottoman tärkeää päästä suihkuun joka päivä. Suihkun jälkeen rasvaus A-vitamiini voiteella ja ”ilmakylpyjä” pyllylle seuraavaan aamuun asti. Onneksi oli kevyt yöpaita mukana, niin ei tarvinnut iltaisin ja öisin nakuilla (ehkä tuo matkakaveri ei olisi jaksanut katsella minua kahta viikkoa ilman sitä yöpaitaa)

****

Energian kulutus

Jätin sykevyön tarkoituksella matkasta. Olen pyrkinyt pois tuosta sykkeen tiirailusta ja on ihana liikkua myös niin ettei seuraa elintoimintojaan. Paino laski 1.5 kg 16 päivässä. Söin todella reilusti tosin iltapainotteisesti. Päivä meni pullalla ja pikkupurtavalla. Tuntui että aika taajaan tahtiin piti saada energiaa ja etulaukussa olikin kuivattuja hedelmiä ja muuta helposti naposteltavaa (karkkia en ole syönyt vuosiin). Häpeäkseni pitää myös tunnustaa, että tämä reissu on poljettu Coca Colan ja Pepsin voimalla ei minkään terveellisen urheilujuoman. Hiilihydraattien pääasiallisena lähteenä toimivat siis erilaiset leipomotuotteet. Jos olisin syönyt ns. normaalisti ja terveellisesti olisi paino varmaan laskenut enemmänkin. En siis todellakaan hifistellyt tuon syömisen suhteen vaan kaikkea syötäväksi kelpaavaa syötiin ja paljon. Sekaravinnon syöjänä on helpompaa reissata kun voi syödä kaikkea ja ei tarvitse niin paljon suunnitella syömisiään. Matkan jälkeen olen aika nopeasti lihonnut takaisin nuo kadonneet kilot. Tämä on kuitenkin oiva esimerkki siitä kumpi vaikuttaa enemmän painonhallintaan liikunta vai ravinto – minulla ei ole ollut tämän suhteen epäselvyyttä.

****

Jos nyt viikonloppuna on yhtään kuivempaa keliä, niin tarkoituksena on ajaa mun pyörä mökiltä Valkeakoskelta – Helsinkiin. Kilometrejä tulee siitä noin 150 ja sitten tuleekin 2000 km täyteen poljettuja kilometrejä seitsemässä viikossa. Kilometrien keräämistä on hieman hidastanut 2 viikon liikuntakielto jalan pienen toimenpiteen takia sekä viiden päivän Ranskan loma joka meni maatessa rannalla (tuli kyllä tarpeeseen sekin). Syksyn aikana olisi kiva käydä vaikka Porvoossa pyörällä jos on kelejä viikonloppuisin. Olen huomannut, että tuo työssäkäyminen haittaa harrastuksiani – onko jollain muulla sama ongelma?