Uskomattomia ihmisiä

Kesäpaikkani naapurissa asuvat Aimo ja Seija eläkkeellä oleva pariskunta. Olen monta kertaa hämmentynyt naapureideni ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta. Arjen esimerkkejä olisi useita näiden uskomattomien ihmisten pyyteettömyydestä.

Menimme perjantai iltana mökille ja minulla oli suunnitelmissa tehdä vielä illalla marjapiirakka mustikoista, vadelmista ja metsämansikoista. Omalta tontilta löytyikin hyvin metsämansikoita sekä vadelmia.

Mökkipihan yhdessä nurkassa ovat rikkaruohot hieman päässeet rehottamaan. Olen seuraillut, että tuossa samassa osassa tonttia lentelee normaalia enemmän ampiaisia. Samassa paikassa kasvaa myös paljon metsämansikoista, jotka ovat useamman viikon tuottaneet hyvin satoa. Perjantaina huomasin, että ampiaiset ovat rakentaneet pesän pienen juhannusruusun oksaan hyvin lähelle maanpintaa. Onneksi huomasin pesän ajoissa siellä pusikossa häärätessäni. Olisi marjastajaan tullut vauhtia jos tuo pesä olisi pudonnut.

Vadelmat ja mansikat oli siis kerätty, mutta mustikat vielä puuttuivat. Sain houkuteltua 14-vuotiaan poikani mustikkaan kanssani, kun lupasin että tehdään marjapiirakka. Lähdimme lähimetsään ja meillä molemmilla oli mukana litran muovipurkit. Tyhjiä mustikan varpuja näkyi paljon, mutta ei marjoja. Aluksi ajattelin, että joku on käynyt keräämässä lähimetsän tyhjäksi. Kävelimme metsässä yli tunnin etsien mustikoita ja saalis oli nolla mustikkaa. Ilmeisesti kylmä kevät oli pilannut kukinnan tai jotain muuta oli tapahtunut? Kukaan ei varmaankaan ollut kerännyt metsää niin tyhjäksi. Tämä marjastusreissu meni siis teinin ulkoiluttamiseksi metsässä – ei huono sekään ja ihan kivaa meillä oli yhdessä.

Tullessamme takaisin mökille näin naapurimme Aimon ja kerroin hänelle, että oli vähän hukkareissu tuolla metsässä. Ihmettelin vielä mitä marjoille oli tapahtunut. Aimo kertoi itse marjastavansa hieman kauempana olevassa isossa metsässä ja sielläkin oli kuulemma tänä vuonna huonosti marjoja. Menin sisälle ja ajattelin että kyllä noista omasta pihasta löytyneistä marjoista nyt jonkinlaisen piirakan saa aikaiseksi. Eikö vain vähän ajan päästä Aimo tuonutkin meille rasian mustikoita pakastimestaan – aivan ihanaa nyt me saadaan mustikkapiirakkaa.

Samalla kun tein meille tuon mustikkapiirakan paistoin naapureille kaksi pientä sydämen muotoista vadelma-metsämansikka piirasta, niistä meidän pihasta löytyneistä marjoista. Kävin palauttamassa pakastusrasian naapuriin ja vein heille kiitokseksi nämä sydänpiiraat.

Muutama viikko sitten olin ihmetellyt kun minun raparperipuskani on ihan surkea. Naapurin Seija kertoi, että heillä on lähistöllä olevalla kesäpaikallaan valtavasti raparperia ja saisin heiltä uuden taimen. Sovittiin että siirretään taimi vasta myöhemmin syksyllä meidän pihaan. Seuraavana viikonloppuna kun menin mökille, niin Aimo oli tuonut minulle kaksi muovikassillista raparperia. Siinä olikin sellainen määrä säilöttävää, että kuorittiin ja keiteltiin raparperihilloketta meillä olevien vieraiden kanssa yksi ilta. Jäi ystävillekin raparperihilloketta kotiin viemisiksi siitä valtavasta määrästä.

Näitä esimerkkejä olisi useita minun uskomattomista naapureistani. Yhden tarinan vielä kerron, koska se on minusta vailla vertaansa. Neljä vuotta sitten kesäpaikkamme tontilta kaadettiin yhdeksän isoa puuta talon viemäreiden ja salaojituksen uusimisen vuoksi. Piha oli kuin myrskyn jäljiltä kun runkoja oli pitkin tonttia metsurin jäljiltä. Aimo näki tuon pihassamme vallitsevan kaaoksen ja kysyi, että onko ok jos hän auttaa meitä ja moottorisahalla hieman karsii oksia rungoista. Lähdimme sitten kotiin Helsinkiin viikoksi. Kun perjantaina palasimme niin oli kaikista yhdeksästä rungoista sahattu oksat irti ja ne oli vedetty tontin reunalle jossa oli siirtolava niille. Oli sovittu ulkopuolisen henkilön kanssa, että kahdeksan runkoa kuljetetaan pois ja pidämme itse yhden rungon polttopuina (liiteriin ei mahtunut enää enempää puuta kun se oli jo ennestään täynnä). Tämä yksi runko jonka olimme sopineet pitävämme oli hakattu nätisti haloiksi liiteriin. Aimo oli tehnyt ihan valtavan urakan yhdessä viikossa auttaakseen meitä.

Kuten varmaan huomasit minulla on ilo tuntea aivan uskomattomat ihmiset – naapurini Seija ja Aimo. Toivottavasti osaisin olla itse yhtä hyvä naapuri ja ystävä, mutta minulla on kyllä aika paljon tekemistä vielä sen suhteen.