HCR 2018

Edellisestä juoksutapahtumasta onkin vierähtänyt jo kaksi vuotta. Jalkojen kanssa on ollut melkoisia ongelmia. Ensin kipuili vasen jalka ja sitten oikea. Välillä olivat molemmat jalat niin kipeät, että kävelykään ei onnistunut ilman sauvoja. Vaivat jaloissa kroonistuivat ja monenlaista hoitokeinoa on kokeiltu. Juokseminen on ollut parin viime vuoden ajan kausittaista. Aina kun luulen että jalat ovat parantuneet ja aloitan juoksun, niin eikö vain kivut taas uusiudu.

Olin ilmoittautunut tälle HCR 2018 puolimaratonille jo yli puoli vuotta sitten. Silloin oli jalkojen kanssa hyvä vaihe ja ajattelin, että pystyn harjoittelemaan riittävästi ennen toukokuuta. No talvi menikin sitten erilaisten kremppojen kanssa ja lisäksi keväälle tuli muutto- & työkiireitä. Aika kalkkiviivoille vielä mietin lähdenkö tässä kunnossa lainkaan juoksemaan. Kipu tuntuu vain hetken, mutta tulokset ovat netissä ikuisesti. Edellisenä iltana sitten vahvistui päätös, että lähden rauhallisesti koittamaan miten näiden jalkojen kanssa käy. Ei ollut tarkoituskaan juosta sykkeet tapissa vaan kokeillen mistä tästä tulee. Syke olikin 30-40 lyöntiä maksimista koko juoksun ajan. Eli olisin voinut siinä rupatella juostessa, mutta ei ollut kaveria.

Perjantaina töistä kotiin tullessa kävin hakemassa kisanumeroni ja paitani Töölön Kisahallilta. Samalla reissulla vielä energiageelit mukaan. En ollut ennen tätä Dexal geeliä kokeillut ja yhtä pahaa siirappia se oli kuten kaikki muutkin geelit. En ehtinyt näin viime tipassa metsästämään sellaisia karkeiksi tehtyjä energiageelejä. Pusseissa olevat geelit lisäksi sotkevat kädet ja vaatteet.

Koska edellisestä juoksusta oli vierähtänyt tovi ja harjoittelukin oli ollut heikon puoleista, niin onneksi kävin aiemmin muuttamassa lähtöryhmäni sarjaan etanat. Ei ole fiksua mennä sinne nopeampien joukkoon tukkimaan polkuja.

Edellisenä iltana sitten ladattiin: kello, langattomat kuulokkeet ja kännykkä valmiiksi. Paikan päälle pääsi kotoa hyvin raitiovaunulla. Ratikassa oli moni muukin pinkki paita päällä menossa samaan tapahtumaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun oli yhdistetty monta juoksutapahtumaa samaan päivään. Lauantaina oli mahdollista juosta: 5 km, 10 km, 21 km, 42 km sekä maraton viesti. Juoksijoita oli näissä kaikissa tapahtumissa yhteensä 14 000.

Poikani lähti tapahtumaan kannustamaan sekä varusteita kuljettamaan. Jonkun verran käymme juniorin kanssa yhdessä juoksemassa.Tosin pitkäjalka juoksee niin lujaa, että näen hänet yleensä siellä horisontissa.

Kaikki maaliin tulleet ovat voittajia ja siksi minullakin on mitalli. Aikani oli super surkea verrattuna kahden vuoden takaiseen aikaani. Tosin tavoitteeni toteutui, että lähden hiljaa koittamaan miten jalat kestävät asfaltilla juoksemista. Maaliin tultuani olin oikeastaan aika hyvässä hapessa, eikä matka edes ottanut koville. Tästä on hyvä jatkaa lenkkeilyä. Tosin tulevaisuus todennäköisesti ei ole kivutonta juoksemista. Haitallisempaa on kuitenkin olla liikkumatta kuin yrittää mahdollisuuksien mukaan liikkua.