Reykjavikin hotellille saavuttuamme lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Hotellimme sijaitsi kivalla paikalla merenrannassa vastapäätä musiikkitalo/conferenssikeskus Harpaa. Hotellilta oli lyhyt matka keskustan ostoskadulle sekä ruokapaikkoihin. Päädyimme ensimmäisenä päivänä illalliselle ravintola Geysir Bistroon, joka sijaitsi vanhan satama-alueen takana.

Geysir Bistro Reykjavik ruokalista koostui mm. meren antimista ja keitoista. Lista oli sisällöltään Eurooppalainen/Skandinaavinen. Itse otin perinteisen fish and chips annoksen, joka oli hyvin Islantilaisesti valmistettu. Luulen että annoksessa käytetty kala oli turskaa. Kalassa ei ollut mitään leivitystä päällä vaan se oli uppopaistettu rasvassa rapean kuivaksi ja päällä oli merisuolaa. Kalanpalat olivat hauskan kuivia merisuoltattuja lastuja – siis oikeasti näihin voisi tulla himo 🙂

Keskustan ostoskatu Laugavegur oli mielestäni enimmäkseen suunnattu turisteille. Liikkeiden joukossa oli jokunen sisustuskauppa ja Islantilaisen urheilumuodin lippulaivaliikkeet North 66 ja Cintamani. En liiemmin tuota turistikrääsää kerää, mutta joka matkalta ostan aina ison teekupin. Astianpesukone pilaa vanhat kupit melko nopeasti, joten kaappiin mahtuu aina uusia mukeja. Nytkin juodessani teetä tuosta isosta Reykjavik mukistani on kiva muistella matkaa. Lisäksi sorruin ostamaan Cintamani liikkeestä yli 400€ maksaneen ”tuulitakin”, mutta on se vaan ihana. Onneksi takista saa myöhemmin veron 14% takaisin, koska Islanti on suomalaiselle taxfree-aluetta.

Keskustan ulkopuolelta löytyy ostoskeskus Kringlan, jonne pääsee kätevästi maksuttomalla linja-autolla. Tällä kertaa emme ehtineet siellä käymään. Kiersimme melko hyvin keskustan pikku katujen liikkeet läpi.

Islantilaisen lampaanvillasta oli myynnissä erilaisia tuotteita kuten filttejä ja villapaitoja. Paikallinen lampaanvilla on erityistä, sillä se on aikojen kuluessa kehittynyt hyvin vettähylkiväksi. Islantilaisen lampaanvillasta tehdyt tuotteet olivat kauniita, mutta karheutensa vuoksi epäilen että minua olisi kutittanut niiden käyttäminen.

Reykjavikin keskusta on rakennettu väljään ja se on hauskan värikäs. Kaupunki on luova sekoitus kalastajakylä tyylistä kaupunki- ja kylätunnelmaa. Monen rakennuksen verhoilu on värikästä aaltopeltiä, mikä suomalaisen silmissä näyttää vähän oudolta kun on tottunut puuverhoiltuihin taloihin. Islannissa puuverhoilu ei kuitenkaan kestä, koska sää on niin rankka. Myös kivitalojen kohdalla on ongelmana maan jatkuva tärähtely, joka aiheuttaa halkeamia seiniin.

Ostoskadun päässä mäellä sijaitsee Islannin korkein rakennus Hallgrimskirkja. Kirkko on valmistunut vuonna 1992 ja se on sisältä erittäin pelkistetty ja yksinkertainen. Minulle tuli tuosta kirkosta mieleen avaruusalus 🙂

Lähikaupan valikoimasta löytyi kuivattuja kalanpaloja. Kala kuivataan ulkona kylmässä ilmassa. Tätä kuivakalaa syödään suoraan paketista tai lisätään hieman voita palojen päälle. Kuivattu kala on pitkään Islannin historiassa korvannut leivän ja sitä on käytetty leivän tavoin voin kanssa.

Tässä sisäkuvaa 2011 valmistuneesta Harpasta. Rakennuksen ulkopuoli on tehty lasitiilistä, joissa jokaisessa on ledamppu, jonka kirkkautta ja väriä voidaan säätää. Rakennuksen väri vaihtelee valaistuksen mukaan. Koko yön pitkälle aamuun talon seinissä on hieno valoinstallaatio-teos. Meidän musiikkitalo Helsingissä vaikuttaa aika vaatimattomalta verrattuna tämän rakennuksen upeaan valoesitykseen. Harpa on kerrassaan upea arkkitehtooninen taideteos ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla sisällä jos käy Reykjavikissa.

Reykjavikin vanhassa satamassa on ravintola-alue, jossa sijaitsee myös The Sea Baron ravintola. Tässä paikassa saa maailman parasta lobster-keittoa. Minä en tätä keittoa maistanut, vaikka siellä kävimmekin syömässä. Ystäväni otti keiton ja kehui sen olevan todella hyvää. Olinkin vähän epäluuloinen paikan suhteen, sillä tämä oli aika erikoinen ravintola. Kun sitten näin hotellilla Islannista kertovan kirjan oli siellä ravintolasta mainintoja sekä The New York Times – artikkeli paikan lobster-keitosta. On siis minunkin uskottava, että paikka on varmaan ”tosi cool”

Tässä vielä kuvaa tuosta kehutusta ravintolasta. Lähes koko ravintolasali näkyy kuvassa. Salissa on kaksi pitkää ”pöytää” ja niiden ympärillä sinisiä saaveja joiden päällä istutaan muovityynyjen päällä. Minä tyydyin tuossa ravintolassa vain nesteyttämään itseäni ja ystäväni nauttiessa paikan kuuluisaa keittoa.

Kuvaaja on yllättänyt satunnaisen matkaajan takaapäin kävelemässä satamassa. Tämä kuva kertoo hyvin siitä värikirjosta, mitä Reykjavikin taloissa näkee.

Kävimme istumassa myös vanhassa satamassa Röst nimisessä bistrossa. Paikassa oli hyvä palvelu ja upea näköala  sataman venelaitureille. Tämä on sellainen paikka jossa on kiva istuskella ja viettää aikaa katsellen maisemaa lasillisen ääressä.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s