Pikkuruinen 86 000 asukkaan Andorran ruhtinaskunta sijaitsee korkealla Pyreneiden vuoristossa Ranskan ja Espanjan rajalla. Nykyisin tämä pikkuvaltio, jossa puhutaan katalaania, ranskaa ja espanjaa on suosittu talviurheilu- ja ostosmatkailukohde etenkin espanjalaisten keskuudessa. Andorran valuutta on Euro, vaikka se ei ole EU-maa. Suomalaisen matkailijan shoppailua helpottaa kun voi vertailla hintoja tutussa valuutassa.
Andorrassa vallitsee mantereinen vuoristoilmasto. Säätila voi Etelä-Euroopassakin olla joskus vaihtelevaa. Täällä kannattaa varautua myös vähän viileämpään säähän ja sadekuuroihin, varsinkin keväällä ja syksyllä. Öisin lämpötila vaihtelee 7-15 asteen välillä ja päivisin 20-27 asteen välillä. Olimme matkalla syyskuun alussa ja aamun viileydestä ilma lämpeni päivän aikana usein helteeksi. Toki mitä korkeammalle menimme , sitä viileämmäksi ilma muuttui, vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Lensimme Helsingistä Barcelonaan ja sieltä oli taukoineen noin kolmen tunnin ajomatka Ordinon kylään Andorraan, jossa asuimme viikon ajan. Ajomatka Andorraan kulki läpi kauniin koillisen Katalonian alueen. Tiet olivat suomalaisen silmissä paljon paremmassa kunnossa kuin meillä Suomessa ja pienemmät tiet houkuttelevat ajamaan niitä fillarilla. Andorra on loistava kohde aktiivimatkalle jos haluaa yhdistää maantiepyöräilyn sekä vaelluksen. Andorra on myös kompaktin kokoinen paikka lyhyellekin lomalle.
Ensimmäisenä päivänä teimme helpon vaelluksen ja lähdimme liikkeelle Sortenyn kansallispuistosta. Lähdimme kävelemään kohti el Serratin kylää. Osan matkasta kävelimme vanhaa Ruta Del Ferroa pitkin eli reittiä, jota käytettiin aikoinaan raudan kuljettamiseen. 1600-luvulta aina 1800-luvun puoleen väliin asti tällä reitillä on kuljetettu rautaa Andorran vuoristosta aasien avulla kohti laaksoissa sijaitsevia rautakomoja. Reitti kulki laaksoissa ja metsissä. Matkan aikana näimme pieniä viehättäviä kyliä ja nautimme raikkaasta vuoristoilmasta. Korkeimmillaan reitti oli 1560 metriä merenpinnan yläpuolella.
Tupakka (viljely ja salakuljetus) on ollut yksi Andorran tärkeimmistä vientituotteista jo 1600-luvun loppupuolelta lähtien. Reittimme varrelle laaksoissa jäi useita vihreitä tupakkaviljelmiä. Kävimme myös myöhemmin matkamme aikana Andorran tupakkamuseossa. Ostin museon myymälästä pussillisen tupakansiemeniä mukaani. Tarkoitus olisi ensi kesänä koittaa saada niistä aikaan kasveja kesäasunnon puutarhaan. En nyt kylläkään aio ryhtyä tupakanviljelijäksi, mutta tupakkakasvi kuulemma karkottaa kirvoja muista kasveista, joten ne tulevat biologiseen tuholaistentorjuntaan puutarhassani. Tupakka on muuten melkoisen iso puska. On siinä naapureilla arvailemista, mitä outoja puskia minä siellä kukkapenkissä viljelen 🙂
Vaelluspäivän päätteeksi oli hienoa päästä seuraamaan Vuelta 2019 (Espanjan ympäriajon) vuoristo etappia 9, joka ajettiin Ordinon kylän läpi jossa asuimme. Meidän hotellissa majoittui myös belgialainen Lotto Soudal pyöräilyteam huoltorekkoineen. Pyöräilystä kiinnostuneelle olikin todella ainutlaatuista nähdä millaisella kalustolla pyöriä huolletaan ja kuinka iso joukko henkilökuntaa kiertää mukana paikasta toiseen.
Toisen vaelluspäivän aloitimme Grandvaliran alueelta, jossa on myös tunnettu hiihtokeskus. Alueella järjestetään talvisin merkittäviä alppihiihtokilpailuja. Lähdimme matkaan Inclesin laaksosta. Laakso sijaitsee Andorran luoteisosassa ja on yksi maan kolmesta päälaaksosta.
Matka alkoi pitkin Incles-joen vartta. Reitti oli mukavan vaihtelevaa maastoa laaksosta ylös punaisen mäntymetsän siimekseen. Polku oli mukavaa kulkea ja onhan siitä mennyt ennen meitä isompiakin nelijalkaisia kantturoita tuonne vuoriston niityille.
Patikoinnin edetessä yhä ylemmäs tulimme 2298 metrin korkeuteen edessämme näkyi avoin nurmikenttä, jossa hevoset laidunsivat. Näistä hevosista taidetaan tehdä makkaraa? Hevoset kulkevat vapaina näillä vuoristolaitumilla. Suomalaisittain olemme tottunet, että lehmillä voi olla kello kaulassa, mutta täällä Pyreneiden vuoristossa lauman johtajahevosella on iso kello kaulassa.
Nämä hevoset olivat myös tottuneet siihen, että kun tulee ryhmä patikoijia niin silloin mennään porukalla paikalle tutkimaan turistien reput. Hevoset haistelivat meitä tuttavallisesti ja kyllähän heille löytyi repuistamme omenoita ja muita herkkuja. Joukossa oli muutama aasikin ja koko lauma oli niin kesy, että niiden kanssa saattoi ottaa selfieitä.
Takanani siintää Sorda-vuoristojärvi. Maisemat ovat henkeäsalpaavat. Laakson yli katsoessa voi nähdä vuoret, joiden takana on naapurimaa Ranska. Tämän järven rannalla oli mukavaa syödä retkieväitä ja kävipä pari rohkeaa meidän seurueestamme uimassakin tuossa jäätävän kylmässä vedessä. Järven rannalla oli myös vuoristomaja, jossa patikoijat voivat yöpyä. Vuorien päällä lenteli isoja petolintuja kuten kotkia ja haukkoja parvissa etsimässä ravintoa.
Vaelsimme myös eteläisessä Andorrassa pitkin rengasreittiä. Valle Del Madriu kansallispuiston alue on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Reitti oli vaihtelevaa ala- ja ylämäkeä metsän peittämässä maastossa. Reitin korkeus vaihteli alimmasta 1 630 metristä ylimpään 1 780 metriin merenpinnan yläpuolella.
Viikon loppupuolella matkasimme toista kertaa Sortenyyn, joka on Andorran pohjoisosassa sijaitseva kansallispuisto. Se on pinta-alaltaan 1000 hehtaaria ja alueelta löytyy 700 eri kasvilajia, joista jopa 50 on endeemisiä. Näitä mäkiä kavutessa huomaan konkreettisesti tuon ohuen ilman vaikutuksen hengitykseen – pienikin mäen nyppylä pistää puuskuttamaan. Kuten kuvasta huomaa on vuoristossa viileää ainakin aamuisin ja merinovillainen paita sekä kevyttoppatakki olivat matkalla ahkerassa käytössä.
Kansallispuiston alueella kävelimme pitkin sorateitä ja metsäpolkuja. Puistossa tutustuimme sen erilliseen kasvitieteelliseen osaan, joka sijaitsi ihan luontopolun alkuosassa. reitin korkeus vaihteli alimmasta 1 560 metristä ylimpään 1 966 metriin merenpinnan yläpuolella. Lounaan söimme viehättävän vuoristomajan läheisyydessä. Vuoristomajan edessä virtasi kaunis joki.
Viimeisen vaelluspäivän vietimme Tristainan järvialueella, joka sijaitsee Andorran luoteisosassa. Aikaisemman jäätikön muovaamat laaksot järvineen levittäytyvät kauniisti ympärille. Olemme Espanjan ja Ranskan vuoristoisella rajaseudulla, jossa korkeimmat huiput ulottuvat noin 2700 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tämä reitti oli todella suosittu ja poluilla näkyi paljon vaeltajia.
Johan tässä on kävelty tälle päivälle. Vähän makoillaan tässä auringossa vuoristotuulen kutitellessa nenää. Muut reippaina kävivät kiertämässä tuolla alhaalla siintävät järvet, mutta meitä vähän laiskotti ja pidimme pitkän picknikin sekä otimme rennosti – olimmehan lomalla.
Tämä oli se päivä kun olisin tarvinnut toppahousut silloin kun olimme 2660 metrin korkeudessa. Vaikka keli näyttää kauniilta ja aurinkoiselta on täällä korkealla jäätävän kylmä jo syyskuussa. Täältä vuorelta on upeat näköalat sekä Ranskaan että Andorraan. Viikon vaellusreitit olivat mukavia kulkea, mutta kunnon vaelluskengät sekä – sauvat helpottavat kulkemista joissakin paikoissa. Ainoa polku minkä jätin viikon reissulla väliin oli täällä Tristana järvellä 2600 metrin korkeudessa oleva kapea polku, joka kiersi vuoren jyrkännettä. Minun korkeanpaikan kammoni tarvitsee hieman leveämmän polun kuin mitä oli tarjolla. Onneksi kaikissa vaelluspäivissä oli vaihtoehtoja sen suhteen kuinka rankan halusi tehdä päivän patikoinnista.
Nyt sitten seuraavaa vaellusreissua suunnittelemaan ja varaamaan – kohde on jo tiedossa 🙂
Rooslife 