Lomailemme Itävallan puolella Tirolissa lähellä Sveitsin rajaa olevassa Ischgl nimisessä kylässä. Tätä kylää mainostetaan että se on Itävallan Monaco, mutta minusta tämä muistuttaa ennemminkin Ibizza vilkkaan yöelämän vuoksi. Tällä Galturin alueella on noin 100 km murtomaahiihto latuja. Tänään tavoitteena oli hiihtää Itävallasta Sveitsin puolelle. Aamusta odotimme, että taivas selkenee pilviverhon takaa. On mukavampi hiihtää kun aurinko paistaa. Olimme eilen jo hiihtäneet ladut numero: 1,2,3 ja 4. Jotta ei ensin tarvitse hiihtää 20km päästäkseen tänne uudelle alueelle missä sijaitsevat ladut 5, R1 ja R2 päätimme tällä kertaa ottaa Ischgl kylästä hiihtobussin Wirl nimiseen kylään.
Hiihtobussit ovat täällä maksuttomia ja niillä voi ajella kylästä toiseen laskettelemaan tai murtsikoimaan. Hiihtobussin päätepysäkki oli Wirl kylän keskustassa. Hieman piti karttaa tutkistella, jotta löysimme R2 ladun aloituspisteen. Latu oli yksisuuntainen ja on tärkeää, että sen kiertää oikeaan suuntaan. Laskut ovat täällä pitkiä ja jyrkkiä, joten tulee vaaratilanteita jos joku hiihtää reittiä väärään suuntaan. Täällä on hyvin tilaa laduilla. Ihmiset ovat tulleet tänne enimmäkseen laskettelemaan tai tekemään patikkaretkiä.
Murtomaahiihtoladun vieressä kulki suurimman osaan meno matkasta myös vaellusreitti. Reitin alku oli niin rankkaa nousua, että se olisi sujunut helpommin kävellen kuin hiihtämällä. Minulla on skintec sukset ja niissä on onneksi hyvä pito ylämäessä kiinteän pitokarvan ansiosta.
Takana näkyvä Kops-Stausee on suuri vesivarasto vuoristossa. Vuorilta tulee puroja, jotka laskevat tähän järveen jonka reunalla on massiivinen patomuuri.
Upeat maisemat vuorelta palkitsevat vaeltajan. Pidimme lounastauon istumalla näillä kivillä ja syöden eväitämme. Olin yllättänyt että näinkin korkealla on lunta vain polviin asti. Laaksossa on aika niukasti lunta ja voi olla, että tällä alueella ei enää pitkään voi murtomaahiihtää lumen vähyyden vuoksi. Onko täällä nyt poikkeuksellisen leuto talvi vai onko tämä kasvihuoneilmiön vaikutusta?
Jos nousu vuorelle oli hidasta niin alas päästiin sitten erittäin nopeasti. Murtomaahiihtolatu kulki poikki laskettelurinteiden. Kuvassa näkyy kun latu menee suoraan eteenpäin punaisten vasemmalla olevien tikkujen suuntaan. Oikealta ylhäältä tulee laskettelurinne alaspäin ja näissä risteyksissä sai olla tarkkana ettei tule törmäyksiä laskettelijoiden kanssa. Välillä piti etsiä mihin reitti oikein jatkuu kun jokainen mäki näytti sellaiselta ettei se ole tarkoitettu murtomaahiihtäjille.
Lopulta pääsimme takaisin laaksoon ja olimme hienosti pysyneet merkityllä hiihtovaellusreitillä tuolla laskettelurinteiden keskelläkin. Reitin pituus oli 11 km ja tälle matkalle nousumetrejä tuli 255 m. Vaikka reitti ei ollut kovin pitkä oli tuo alun nousu hidas ja raskas edetä. Huomenna on tarkoitus lähteä reitille R1 joka alkaa tuosta yllä olevan kuvan kohdasta. Reitin maisemat ovat kuulemma upeat. Tänää kerään voimia, jotta jaksan huomenna hiihtää tuon pitkän ja raskaan reitin. Lisäksi pitää hakea tuolta lähi leipomosta jotain paikallisia herkkuja ettei tule energiavajetta 🙂
Rooslife 