Elämää plantaarifaskiitin kanssa 479 päivää

Plantaarifaskiitti eli jalan kalvojänteen rappeutuma tuli elämääni tarkalleen 4.10.2015 aamulla. Jalka oli hieman oireillut kantapäästä muutamaa päivää aikaisemmin. En silloin osannut yhdistää pientä kantapääkipua näin pitkäaikaiseen ja hankalasti hoidettavaan vaivaan.

Olin ilmoittautunut Pirkan Hölkkä juoksutapahtumaan, jota odotin kovasti. Valkeakoskelta Tampereelle kulkeva 33 km reitti on vaihtelevasti pururatoja, metsäteitä- ja polkuja. Jo matkan alkuvaiheessa kantapää oli hieman kipeä, mutta ajattelin geelityynyjen kengissä auttavan ja kivun poistuvan matkan edetessä. No näin ei todellakaan käynyt ja jalka kipeytyi pitkällä juoksu matkalla niin kipeäksi, että loppuvaiheessa pystyin enää nilkuttamaan eteenpäin. Keskeyttäminen metsässä kesken reitin olisi ollut hankalaa vaikka siellä huoltopisteitä olikin 5 km välein. Lisäksi uskoin, että pääsen maaliin asti. Pääsin maaliin ja ihan kohtalaisella ajallakin, mutta oliko järkevä ratkaisu edes lähteä juoksemaan?

Yön yli seurasin jalan kuntoa ja sitten sunnuntaina piti jo hakeutua lääkärin, koska tarvitsin: kyynärsauvat, särkylääkettä ja sairasloman. Vasempaan jalkaan aloitettiin seuraavalla viikolla akuuttifysioterapia, joka sisälsi ultraääni ja sähköimpulssihoitoja sarjan. Hoidon jälkeen fysioterapeutti teippasi jalan kovalla joustamattomalla teipillä kipsimäiseen pakettiin. Nilkuttelin kaksi viikkoa sauvoilla ja kävin hoidossa useamman kerran. Lisäksi minulla oli Arcoxia kipulääkkeenä ja yölasta.

Meni useampi kuukausi, että liikunta oli lähinnä uintia. Jalka oli tosin pitkään kipeä jopa uidessa. Kipu ei ollut pelkästään aamujäykkyyttä ja arkuutta kantapäässä vaan koko jalkaholvi oli kosketusarka. Jänne oli vaurioitunut kantapäästä päkiään asti. MRI kuvaa tästä ei koskaan otettu, kun oireet olivat niin selvät.

Välillä vasen jalka on ollut oireeton ja olen liikkunut varovasti, joka tietenkin on suhteellinen käsite. Todennäköistä oli että oikea jalkakin varmaan kipeytyy ja niinhän tässäkin myöhemmin kävi.

Ei varmaan ole hoitomuotoa, jota minun jalkoihin ei olisi kokeiltu. Jalkoja on teipanneet useat fyssarit sekä minä itsekin. Kun jalka on ollut akuutissa vaiheessa on käytetty kovia joustamattomia kangas- tai paperiteippejä ja jalasta on teipattu kipsimäinen paketti. Oireettomiin jalkoihin on laitettu ennaltaehkäisevästi taas kinesioteippaukset. Olen jumpannut ohjeiden mukaan ja tehnyt varpaille nousut sekä pohjevenytykset. Olen pyöritellyt erilaisia palloja vilkastuttamassa jalkapohjan verenkiertoa silloin kun istun. Yölasta tai vetosukka on ollut käytössä. Lähes kaikissa kengissä on teetetyt pohjalliset ja kantapäiden alla geelityynyt. Monet kengistäni on myöskin mennyt vaihtoon. Olen ollut niin epätoivoinen tämän vaivan kanssa, että kokeilin jopa omenaviinietikka kääreitä jalkoihin, kun luin KPK 24/7 fb-ryhmästä, että joku oli saanut niistä apua. En tiedä auttoivatko kääreet yhtään, mutta haju oli niin kamala että niiden kanssa pitäisi nukkua yksin.

Voinnin mukaan olen harrastanut ja pyrkinyt monipuolisesti puuhastelemaan kaikenlaista. Juoksu on pitkälti vaihtunut pyöräilyyn. Ne vähäiset juoksut mitä olen juossut on poluilla tai umpi metsässä pehmeällä alustalla.

No mikä tämä plantaarifaskiitti oikein on ja mistä sen saa? 2016 Duodecim lääkärikirjan mukaan palntaarifaskiitti on kantaluuhun kiinnittyvän jalan jännekalvon rappeutuma ei siis tulehdus kuten usein puhutaan. Noin 10% väestöstä sairastaa tämän vaivan jossain elämänsä vaiheessa. Rappeuman syy ei useinkaan ole selvä, mutta omalta kohdaltani arvelen että: juoksu kenkien vaihto pronaatiotuettuihin entisten neutraalien kenkien sijaan oli suurin syy. Toinen syy oli varmasti jalkojen liiallinen rasitus.

Tammikuussa hakeuduin Pohjola sairaalaan urheiluklinikalle. Kartoitimme nyt tilannettani erikoislääkärin kanssa,  joka on erikoistunut urheiluun ja sen aiheuttamien rasitusvammojen hoitoon. Ensin otettiin MRI eli magneettikuvaus, jotta voitiin kartoittaa aiheuttaako kipua: rasvapatjan madaltuminen, kantaluun murtuma vai plantaarifaskiitti. No tulos oli se mitä vähiten toivoin kolmesta huonosta vaihtoehdosta .

Mun jalkojen kanssa on nyt kaikki hoitokeinot jo kokeiltu ja vaiva on kroonistunut. 6kk on se raja kun puhutaan kroonisesta plantaarifaskiitista. Nykytiedon mukaan kortisoni ei ole suositeltava hoitomuoto vaan se voi aiheuttaa jopa koko jänteen repeämisen sekä kantapään rasvapatjan ohentumista. Riskeistä huolimatta päädyimme lääkärin kanssa kokeilemaan kortisonin vaikutusta oikeaan jalkaani, joka on ”tuoreempi” tapaus. Joskus kuulemma kortisonista kuitenkin on apua, eikä sitä oikeastaan tiedetä mistä se johtuu. Pistoksesta on nyt kaksi viikkoa ja jalka on oireeton. Tulevaisuus näyttää mikä jalan kunto on kun hiljakseen lisään rasitusta.